Ei kuusta, kinkkua eikä kortteja – silti ihan hyvä joulu

Viime jouluna jätin ensimmäisen kerran joulukortit lähettämättä.  Ajatus tuntui etukäteen hirveältä. Kortit kuuluvat jouluun. Olemme aina muistaneet ystäviä ja läheisiä itse valokuvaamallani joulutervehdyksellä. Mitä ihmiset ajattelevat? Luulevatko he, että olemme unohtaneet heidät?
Ja mitä tapahtui? Jouluvalmistelut sujuivat paljon stressittömämmin. Ei aiheen miettimistä, kuvaamista, kuvasta korttien teettämistä, postimerkkien ostamista, osoitteiden kirjoittamista, postilaatikon metsästämistä… Tänä jouluna en enää edes harkinnut korttien lähettämistä, vaan toivottelin hyvät joulut kuvatervehdyksellä Whatsappin ja Facebookin kautta – ja silti täydestä sydämestäni.
Joulustressini on vähentynyt sitä mukaan, kun olemme karsineet turhia, tai meille tarpeettomia, jouluperinteitä pois. Meillä ei esimerkiksi ole joulukuusta.
Sen sijaan haemme metsästä muutamia kuusenoksia, laitamme ne maljakkoon ja ripustamme oksiin jotakin pientä ja yksinkertaista. Tänä vuonna ”tynkäkuustamme” koristavat muutamat kultaiset joulupallot. Jopa lapset ovat tyytyneet tähän ratkaisuun, eikä kukaan ole kertaakaan mankunut oikean joulukuusen perään.
Jokainen, joka on raahannut kuusta kotiin ja kotoa pois, kastellut loputtoman janoista puuta, tuskaillut neulasirkusta ja siivonnut neulasia lattioilta ja sukanpohjista, ymmärtää, että pari oksaa maljakossa on aika lailla vaivattomampi vaihtoehto. Ja riittää meille mainiosti tunnelman tuojaksi – varsinkin, kun tunnelmaa tuovat myös joulukukat, joista valkoinen amaryllis on itselleni kaikkein rakkain, oikea joulun kuningatar.
Koristelemme – tai oikeastaan minä koristelen, koska emännän kontollehan se koristelu meillä jää – kodin muutenkin melko minimalistisesti. Jos ja kun saan itse päättää koristeluista, en halua täyttää koko taloa punaisella, vaan ripotella joulua hillitysti pikkuisen sinne tänne.
Kukkien lisäksi kynttilöitä sisälle ja ulos, kynttelikkö keittiön ikkunalle, jouluvalot etupihalle, viininpunaiset sohvatyynyt olohuoneeseen, käpyjä pöytäkoristeeksi, heiniä ja talventörröttäjiä maljakkoon, joululiina ruokapöytään.
Teen osan jouluruuista itse, kuten perinteisen hämäläisen imelletyn perunamuusilaatikon. Sitä meillä on jokaisena jouluna, lapset haluavat, eikä kaupasta saa kunnollista. Monia muita ruokia voin huoletta ostaa valmiina potematta siitä tippaakaan huonoa omaatuntoa.
Moni stressaa kinkunpaistoa, ja aatonaatto tai aatto menee kinkkua vahtiessa. Meillä ei mene, koska kinkkua ei tule tänäkään jouluna. Siitä yksinkertaisesta syystä, että kinkku ei maistu lapsille ja itse en syö lainkaan lihaa. Kinkun sijaan meillä on pöydässä kalaa ja hirvenlihaa, josta valmistan kokolihapadan tai jauhelihapyöryköitä. Se on meidän jouluperinteemme.

 

Tykkään myös leipoa joka joulu vähän erilaisia leivonnaisia, vaikka toki piparit ja tortut teemme joka jouluksi. Tämän vuoden uutuutena kokeilin maustekakkua ja saaristolaisleipää. Ainakin jälkimmäisestä taitaa tulla meidän perheen uusi perinne. On se vain niin hyvää. Ohje löytyy täältä.
Olemme siis karsineet joulusta kortit, kinkun ja kuusen, ja saaneet omannäköisemme, stressittömän joulun. Ennen joulua teemme normaalin viikkosiivouksen ja ostamme muutaman lahjan rakkaillemme. Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Joulun tunnelma tulee vähemmälläkin hössötyksellä ja jää enemmän aikaa nauttia yhdessäolosta.
                                                                Rauhaisaa joulua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *