Eka kesä kotona, eikä mitään lomasuunnitelmia

 

 

Tämä kesäloma on ensimmäinen, jonka vietämme kokonaan kotona ja kotimaassa. Olemme aina ennen tehneet ulkomaanreissun kesällä, mutta nyt päätimme toimia toisin. Käytimme reissurahat jo talvella koko perheen Teneriffan matkaan ja keväällä aikuisten Pariisin viikonloppulomaan. Tämä kesä nautitaan Suomen suvesta.

 

Enpä vielä silloin arvannutkaan, miten hyvä päätös tuli tehtyä. Jo siksikin, että pääsin vihdoin seuraamaan, kuinka silmäteräni, ruusu puhkeaa nupuille, kukkii ja kohta kuihtuu takapihallamme. Aiemmin olen nähnyt vain osan kaikista vaiheista, ja kukinta on voinut mennä huonolla tuurilla kokonaan ohi.

 

Olin etukäteen huolestunut, pääsenkö irti arjesta ja lomatunnelmaan ilman kunnollista reissurepäisyä ja maisemanvaihtoa. Aloin potea matkan puutteesta johtuvia vieroitusoireita melkein pelkästä ajatuksesta. Erityisen huolestuttavaa oli se, ettei meillä ollut mitään suunnitelmaa loman varalle, vaan pelkkiä epämääräisiä, ilmaan heitettyjä ”voisi tehdä” -hahmotelmia. Mitä jos kesä menee hukkaan enkä tunne edes olleeni lomalla?

 

Nyt olen lomaillut kohta kolme viikkoa – lapset jo yli puolitoista kuukautta – ja olen todellakin ollut ihan pihalla ja hunningolla arjesta, hyvässä mielessä. On ollut valtavan vapauttavaa, kun kalenteri on tyhjä. On aikaa ja tilaa spontaaneille ideoille ja menoille ja kaikenlaisille kivoille sattumuksille. Voimme kerrankin tehdä, mitä mieli tekee, ja voin uppoutua ajan kanssa vaikka kuvaamaan näitä ruusuja. Vaikkei meillä ollut etukäteissuunnitelmaa, ohjelmasta tai tekemisestä ei ole ollut pienintäkään puutetta.

 

Olemme heittäytyneet hetkeen ja tarttuneet ideoihin ja ajatuksiin. Jokainen on saanut toteuttaa toiveitaan ja tehdä niitä asioita, joista nauttii, yhdessä ja erikseen. Lapsille on tärkeää saada pelata paljon pesäpalloa ja frisbeegolfia ja reissata näiden lajien parissa eri paikkakunnilla. Mies nauttii, kun saa puuhastella veneellä. Oma kesäni ei olisi kesä ilman tanssimista, uimista ja vedessä lillumista, pyöräilemistä, kesäkukkien laittelemista, mökin terassilla istuskelua ja pitkistä valoisista illoista nauttimista.
 
Haluan tehdä myös tiettyjä “kerran vuodessa” -hommia, jotka kuuluvat jokaiseen kesääni ja joita joku voisi kutsua velvollisuudeksikin, kuten pestä ikkunoita, mattoja ja petivaatteita ja pakastaa mansikoita ja muita marjoja. Terassin öljyämisestäkin tulee kohta tapa, kun olen tehnyt sen nyt niin monesti ja alkanut oikeasti nauttia pensselin heiluttelusta aurinkoisella pihalla. Töiden tekeminen on kesällä kivaa, kun kaiken voi tehdä – tai olla tekemättä – omaan tahtiin. Tarvitsee vain odottaa, että inspiraatio iskee. Levänneenä se iskee helposti.
 
 
Myös maisemanvaihto onnistuu vaivatta ilman suunnitelmaa. Kesä on ”heittänyt” meidät upeaan Vanajanlinnaan, maalle vanhempieni luokse ja mökille, merelle veneilemään ja saariin rantautumaan sekä suurleirille Tampereelle tuhansien pesäpalloilijoiden pariin. Nyt pesäpalloilijoiden leirin aikana helle on ollut tukalimmillaan, mutta olen ihaillen seurannut, kuinka Tampereen Vesi on toimittanut joka aamu Suurleirin kentille 600 litran vesisäiliöt janoisten pelaajien, talkoolaisten ja tukijoukkojen pelastukseksi.
 
Olen viettänyt tällä viikolla Tampereella pidemmän ajan ja tajunnut, miten ihana kesäkaupunki Tampere on. Erityisen hullaantunut olen kaupungin lukuisiin, kauniisiin ja viihtyisiin uimarantoihin. Voi käydä uimassa eri rannalla, tai rannoilla, vaikka joka päivä viikon ajan. Vielä jäi monta rantaa kokeilematta.
 
Helle on tänä kesänä hellinyt niin, että olo on ollut kuin etelän auringon alla ja tunnelma sen mukainen, rento ja välitön. Yhtäkkiä suomalaiset ovat kuoriutuneet ulos poteroistaan pihoille, kaduille, kaupungille, rannoille. Aurinko ja lämpö tuovat meillekin lupsakan Välimeren tunnelman. Ei ole siksikään ollut tarvetta lähteä ulkomaille. Mutta ilmastointi olisi kyllä kiva.
 
Olen oikeastaan huojentunut, etten toiveestani huolimatta saanut järjestettyä keittiöremonttia vielä kesäksi. Ei näillä helteillä olisi jaksanut pakata ja purkaa! Loman jälkeen jaksaa paremmin, ja on kiva odottaa uutta keittiötä. Kerron siitä taas lisää myöhemmin.
 
Tänään satoi, ensimmäisen kerran lomani aikana, mutta tunnelmaa se ei latista tippaakaan. Piha kaipaa jo vettä ja ruusu on sateessakin tavattoman kaunis.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *