Kesän kukkailotulitus alkoi kotona

 

 
Olen miettinyt lukuisia kertoja, että teen kuvapainotteisen postauksen ja kirjoitan vain muutaman virkkeen mausteeksi. Se on jäänyt toistaiseksi vain aikeeksi, kun sanainen arkkuni on auennut ja teksti on taas alkanut pulputa valtoimenaan. Mutta nyt!
 
Kesän alku on itselleni hirveän inspiroivaa aikaa. Haluaisin vain heilua kameran kanssa ja kuvata kaikkea ihanaa. Luonto ja koti näyttävät niin paljon kauniimmalta, kun on valoa ja vehreyttä.
 
 
 
Valossa on tosin yksi haittapuoli: se energisoi ja valvottaa liikaa. Onneksi löysin Ikeasta kivat verhot, jotka pimentävät hyvin makuuhuoneen. Tykkäisin enemmän vaaleista verhoista, mutta tummat niiden pitää olla, jos haluaa kunnon pimennyksen. Entiset vaaleat pimennysverhomme olivat aika tehottomat.
 
 
 
Nautin siitä, kun voin vetää kengät jalkaan ja pyörähtää pihalla poimimassa kukkia maljakkoon. Ensin tulivat valkovuokot, sitten kukki tuomi. Nyt meillä kukkivat kielot ja kirsikka- ja omenapuut ja kohta kauniit kedon kukat. 
 
Puhumattakaan siitä, mitkä kaikki kasvit tekevät tuloaan kukkapenkissä. Kukinnan aloittavat meillä alppiruusut, jotka ovat nupuillaan ja puhkeamassa ihan pian.
 
Pihistelin koko talven, enkä ostanut leikkokukkia lainkaan, tai ehkä kerran. Nyt olen aivan liekeissä tästä kukkapaljoudesta ja siitä, että voin vaihtaa uudet kukat maljakkoon milloin vain.
 
 
 
Se, millaisia kukkia maljakossa on, vaikuttaa yllättävän paljon huoneen ilmeeseen. Viime aikoina olen tykännyt vaaleista, hempeistä ja herkistä kukista – ehkä vastapainoksi syksyn ja talven tummemmalle, karummalle ja maanläheisemmälle linjalle.
 
Hupsista, tulihan sitä tekstiä taas… Mukavaa viikonloppua!
 
 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *