Paineet tapissa talviloman alla


Huokaus ja puuskutus, onpahan ollut stressaava viikko. Lasten talviloma alkaa n-y-t ja olemme lähdössä reissuun. Se on tietenkin ihanaa, mutta ennen matkaa on ollut viikon verran ihan hirveät paineet siitä, ettei kukaan sairastu juuri parahiksi lomalle. 

Pahinta matkalle lähdössä ei ole pakkaaminen, puuttuvien tavaroiden metsästäminen tai se, että pitää herätä keskellä yötä lähtöön, vaan juurikin tuo tautien välttely. Etenkin nyt, kun tautikausi on kiivaimmillaan. 

Flunssa- ja influenssavirukset jylläävät joka puolella, ja ihmiset ympärillämme pärskivät ja potevat. Meidän perheessä vain kuopuksella on ollut flunssaa aiemmin tänä talvena, ja olen odottanut ja pelännyt, koska tauti iskee meihin muihin.


Ja kuinkas kävi? Oloni alkoi tuntua flunssaiselta kuusi päivää ennen reissua: lihakset voimattomina, kurkussa pientä karheutta ja outo olo. Olen vetänyt C-vitamiinia ja sinkkiä ja huuhdellut nenää sarvikuonokannulla monta kertaa päivässä ja ollut koko ajan veitsenterällä, keikahdanko kunnon flunssaan vai paranenko. 


Yleensä tuo taistelu kestää minulla 2-3 päivää. Näin pitkään eli viikkoa se ei ole kestänyt koskaan. Toisaalta, eipä ole olo pahentunutkaan eikä tullut räkätautia. En vain ole vieläkään ole ihan varma, selvisinkö…

Samaan aikaan olen kuitenkin nauttinut lisääntyvästä valosta. Siitä tulee jotenkin toiveikas, huoleton ja iloinen olo. Tänään juuri havahduin siihen, että ulkona paistoi aurinko vielä viideltä illalla. 


Ja sitten kävi niin, että esikoinen alkoi potea flunssaa tiistaina. Hän oli päivän pois koulusta, mutta sen jälkeen oli kuulemma pakko mennä kouluun. Poika on koulun audiovisuaalisen tiimin kantava voima, ja tiimillä on ollut iso työmaa juuri näinä päivinä: piti rakentaa, purkaa ja ylläpitää äänet, valot ja muu tekniikka penkkareihin ja vanhojen tansseihin.

 

Pojan työpäivät kestivät parhaimmillaan klo 24 asti, ja arvaa vain, onko lukiolainen nyt uupunut (ja vieläkin jatkuu homma puhelimessa, kun pitää johtaa purkuhommia etänä… No viimeisään koneessa sitten on linjat seis.). Ei tehnyt raataminen flunssalle hyvää. 

Lapsi on niin (liian) vastuutuntoinen ja av-hommiin antautunut, että mieluummin uhraa oman lomahyvinvointinsa kuin jättää koulun ja tiimin pulaan. Äitinä olin hieman eri mieltä hommiin menosta puolikuntoisena, mutta ei ollut puhettakaan, että lapsi olisi kuunnellut järjen ääntä.


Toisaalta, itsellänikin oli neljän jutun dead line tänään, ja tiistaina yhden, joten pikkuisen olen joutunut paahtamaan, että saan kaiken valmiiksi. Ja miehellä on ollut sama juttu. Kuopus on ainoa, joka on pysynyt terveenä (koputan puuta) ja käynyt huolettomasti ja normaaliin tapaan koulussa, treeneissä ja kavereiden luona.

 
Mutta kunhan pääsemme perille, olen niin lomalla! Unohdan kaikki huolet ja rentoudun satasella. Tulee kyllä loma tarpeeseen tälle porukalle. Viime vuonnakin stressasin samasta asiasta, mutta hyvin meni ja meillä oli tajuttoman kiva talviloma Teneriffalla. Kerron myöhemmin, miten tämän vuoden lomamme sujui.
 

Nyt toivotan sinulle oikein hyvää talvilomaviikkoa, vietätpä sitä ensi viikolla tai myöhemmin, tai vaikka töissä. Nautihan tästä helmikuusta ja lisääntyvästä valosta!

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *