Piristystä pihaan – keltainen tetenarsissi kestää kevätsään

 

 
Ihan mieletön ulkoilusää ollut tänään: 12 astetta lämmintä, kirkas taivas ja auringonpaiste! Olimme miehen ja koiran kanssa kävelemässä pari tuntia Helsingin keskuspuistossa. Reippailun lomassa nautimme kahvit Maunulan ulkoilumajalla, joka on todella symppis paikka. Hirsinen maja on vanha ja patinoitunut mutta siisti ja tunnelmallinen. Siellä tuoksuu kahvi ja itseleivottu pulla, ja tarjoilut ovat aina tuoreita.
Ainoa asia, mitä lenkillä kaipasin, olivat värit. Ei näkynyt edes yhtä leskenlehteä. Kevät tuoksuu ja tuntuu ilmassa nyt ihanan kutkuttavasti, mutta väritykseltään luonto on kyllä vielä aika ankea, pääasiassa ruskeaa ja harmaata. 
Teki mieli piristää pihaa ja saada edes sinne vähän väriä, joten ostin keltaisia ruukkunarsisseja. Pirteänkeltaiset kukat ovat kuin iloisia huutomerkkejä kaiken ruskean ja harmaan, kuran, soran, kuivuneiden lehtien ja sulamattomien lumiläjien keskellä.
 
 
 
Moni pitää narsisseja pääsiäiskukkina, mutta minulle ne symboloivat kevättä, aurinkoa ja valoa. Pienet, söpöt Tête-à-Tête -narsissit ovat joka vuosi ensimmäisiä kukkia, joita istutan ulos (ruukkuun ja amppeliin). Seuraavaksi tulevat yleensä orvokit ja siitä sitten pikkuhiljaa kesäisemmät kukat.
Kävin narsissikaupoilla ja koetin valita mahdollisimman matalia ja tanakoita taimia, joissa on jo nuppuja ja kukkia. Ulos suositellaan istuttamaan narsisseja, joissa kukinta on jo käynnissä, sillä viileässä kukat avautuvat muutenkin hitaasti. Minua hidas kukinta ei tosin suuremmin haittaa.
Siirsin narsissit saman tien muovisista ”ostoruukuista” isompiin ruukkuihin ja vein ne etupihalle. Sisällä en tykkää tetenarsisseja pitää, sillä lämpimässä varret venähtävät nopeasti eivätkä kukat näytä enää niin kauniilta. Myös kukinta-aika lyhenee lämpimässä. Ulkona viileässähän ne saattavat kukkia jopa pari kuukautta.
 
 
Tetenarsisseilla ei ole hätää ulkona, vaikka sää tästä vielä viilenisi. Ne kestävät jopa 10 asteen pakkasta, joten aika paljon kylmempää saa tulla ennen kuin tarvitsee ryhtyä suojaustoimiin. Jos kylmä uhkaa, kietaisen kukat harson alle suojaan.
Olen huomannut, että narsissit pärjäävät melko vähällä vedellä. Loraus vettä kerran viikossa riittää. Kastelun kanssa ei kannata liioitella, sillä kukat kuolevat, jos juuret seisovat liiassa vedessä ja kärsivät hapenpuutteesta. Lannoitusta narsissi ei tarvitse, sillä sipulissa on tarvittavat ravinteet.

 
 
Kun kukinta kuivahtaa, samana keväänä narsissia ei saa enää kukkimaan. Mutta sipulit voi kaivaa kukkapenkkiin, nurmikkoon tai tienreunaan – ja hyvässä lykyssä seuraavana keväänä maasta nousee iloisia, keltaisia kukkia. Hyvässä lykyssä siksi, että valitettavasti kukkasipulit ovat myyrien herkkua. Tulppaanin ja narsissin sipulit ovat kadonneet kukkapenkistämme parikin kertaa, vaikka jotkut sanovat, etteivät narsissin sipulit maistu myyrille. Mene ja tiedä.
Polkaisin tänä viikonloppuna muutenkin kevään kunnolla käyntiin, sillä avasin pyöräilykauden. Tästä se taas lähtee ja jatkuu seuraaviin talvikeleihin saakka. 
 
Vaihdoin myös ikkunoiden tuloilmasuodattimet, kun meillä on taloyhtiössä suodatintalkoot eli taloyhtiö hommasi uudet suodattimet ja asukkaat vaihtavat ne itse. Suodattimethan pitäisi vaihtaa kerran vuodessa, mielellään keväällä ennen siitepölykauden alkua. Vanhat olivatkin aivan mustuneet. Mutta nyt on uudet, puhtaat suodattimet ikkunoiden välissä ja kotona on hyvä hengitellä kevätilmaa.
Huonekasvitkin vaikuttavat tyytyväisiltä, kun ovat saaneet uudet mullat ja valon määrä sen kuin lisääntyy.
 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *