Kaksi vuotta nukuttu älyvaahtopatjalla – oliko huti vai hyvä ostos?

Terkkuja lähilomalta. Kävimme miehen kanssa viikonloppulomalla Helsingissä. Käyskentelimme kaupungilla, istuskelimme kahviloissa ja katselimme taidetta. Tuollaiset pienetkin irtiotot arjesta virkistävät kummasti.

Yövyimme viehättävässä hotelli Tornissa, jossa oli kaikenlaisia kivoja yksityiskohtia, vanhoja valokuvia, kaakeliuuneja, design-huonekaluja, taideteoksia ja aivan upeat näköalat kaupungin kattojen ylitse. Kauniisti sisustetussa huoneessa oli yksi erikoinen juttu: kylpyhuone, jonka seinät olivat lasia! Siinä sitä oltiin vuorotellen kuin näyteikkunassa, varsinkin pimeällä, kun kylppärissä oli valot päällä.

Pieni lomasemme oli oikein onnistunut, paitsi että hotellin sänky oli surkea, tai oikeastaan patjat olivat. Ne olivat löysät (löystyneet) ja aivan liian upottavat joustinpatjat, eivätkä tukeneet vartaloa yhtään. Tiesimme jo illalla, että aamulla on joko selkä tai niska jumissa, tai molemmat. 

 

Huonosti nukutun yön jälkeen oli ihanaa päästä seuraavaksi yöksi omaan sänkyyn. Ostin meille älyvaahtopatjat kotiin muutama vuosi sitten – kyseisestä “kermakakkuepisodista” voit lukea täältä – ja siitä lähtien olen tiennyt, miltä tuntuu nukkua oikeasti hyvällä patjalla.

Älyvaahtopatjat tuntuivat hankintahetkellä törkeän kalliilta. Ne maksoivat yli 800 euroa kappaleelta ja petauspatja vielä saman verran, mutta onneksi saimme koko summasta 40 prosenttia alennusta. Mietin silloin monta päivää, teinkö tyhmästi, kun tuhlasin niin paljon patjoihin, kun edullisempiakin vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla.

Nyt, kun olemme nukkuneet älyvaahtopatjojen päällä makeasti yli kaksi vuotta, ei kaduta enää yhtään. Hyvään uneen kannatti ja kannattaa todellakin panostaa.

Älyvaahtopatjassa parasta on se, ettei siihen kiinnitä mitään huomiota. Nukun rauhallisesti ja rentoutuneesti. Mikään kohta ei paina, puudu tai jumitu, eikä tarvitse vähän väliä muuttaa nukkumisasentoa. Huonon patjan tunnistaakin juuri siitä, että heräilee jatkuvasti vaihtamaan asentoa. Uni on levotonta eikä tietenkään palauta silloin niin hyvin kuin levollisempi nukkuminen.

Rehellisesti sanottuna en tiedä, mihin älyvaahtopatjan erinomaisuus perustuu (ja miksi niillä on niin hassu nimi?). Muhkea se ainakin on ja riittävän jämäkkä, ja silti tarpeeksi joustava. Patja tukee vartaloa riippumatta siitä, nukunko selälläni vai kyljelläni.

 

Myyjä kertoi, että älyvaahtopatjassa on “hyvä ilmanvaihto, pisarakanavoitu pintavaahto myötäilee olkapäätä ja kehoon kohdistuva pintapaine jakautuu tasaisesti”. Mutta tärkeintä on se, miltä patja tuntuu vartalon alla.

Olen aika vaativa patjan suhteen, kuten myös tyynyn kanssa. En ole yli kymmeneen vuoteen kelpuuttanut pääni alle mitään muuta kuin Tempur-tyynyn – siis kotioloissa, muualla on pakko. Tempurin kanssa nukkuessa ei tule niska ikinä kipeäksi, sillä tyyny muotoutuu juuri oman pään ja niskan mukaan. Jotkut eivät siitä tykkää, kun sitä ei voi möyhiä ja muovata. Tempurhan on tosi jämäkkä, aluksi suorastaan kovan tuntuinen.

 

Olen myös sitä mieltä, että parisängyssä molemmilla pitää ehdottomasti olla oma patja. On todella rasittavaa havahtua sängyn vellomiseen aina, kun toinen kääntää kylkeä. Petauspatja saa kyllä mielellään olla yhteinen, jotta patjojen välinen rako peittyy.

Älyvaahtopatjan huono puoli on se, että se on tajuttoman painava. Muistin tämän taas, kun käänsin patjat (nehän pitäisi muistaa kiepsauttaa aika ajoin, että patja kuluu tasaisesti). Toisaalta, olen kuullut sanottavan, että mitä painavampi patja on, sitä laadukkaampia materiaaleja siihen on käytetty, joten voi se painavuus olla hyväkin asia.

Säälin jälkikäteen niitä tyyppejä, jotka kantoivat patjat parkkipaikalta meille ja kapeita portaita pitkin yläkertaan. Jos tykkäät raahata patjoja edestakaisin vaikkapa ulos tuuletettaviksi, niin en voi suositella älyvaahtopatjaa. Muuten kyllä.

 
 

Mutta nyt lähden tuulettamaan itseäni. Ulkona on taas aivan tajuttoman kaunista. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja luonto on puhtaanvalkoisen lumen peitossa. Pakkasta on vajaat -20 astetta, mutta kun pukeutuu kunnolla, se ei haittaa. 

Nautin niin, kun on lumista ja valoisaa, ja valo sen kuin lisääntyy. Kivaa päivän jatkoa ja hyviä unia!

 

 

2 Replies to “Kaksi vuotta nukuttu älyvaahtopatjalla – oliko huti vai hyvä ostos?

  1. Tosiaan aika tyyriin kuuloiset patjat kyllä, mutta olen kyllä miettinyt jo pidempää uusia patjoja meille himaan. Meilläkin huomaa kyllä, että jotenkin aamuisin todella usein paikat vähän jumissa ja jos toinen pyörii vähän niin toinen herää ja näin pois päin. Jotenkin olen vain ajatellut, että se on normaalia ja että se olisi itse sängystä enemmän kiinni! Pitääpä ottaa tällaiset puheeksi miehen kanssa.

    1. Hei,
      Kyllähän nuo aika tyyriit olivat. Kirpaisi jonkin verran silloin, kun patjat ostin, mutta sen jälkeen en ole kertaakaan katunut hankintaani. Nyt ollaan nukuttu patjoilla jo kolme vuotta, ja varmaan nukutaan vielä monta, monta vuotta. Sen jälkeen voi sitten laskeskella, mikä tuli vuosittaiseksi hinnaksi 🙂 En tiedä, mikä mahtaa olla vastaavien patjojen hinta tänä päivänä – voihan se olla laskenutkin. Ja hyviä patjoja on varmasti muitakin ja edullisempiakin. Kannattaa tosiaan hetki paneutua asiaan hyvien unien tähden. Ainakin erilliset patjat kannattaa olla, vaikka petari olisikin sitten yhteinen, ettei toisen kääntyili herätä.
      Toivottavasti saatte hyvät patjat hankittua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *