Aurinkoiset päivät ovat houkutelleet minut pihalle kuikuilemaan, mitä talven jäljiltä löytyy. Lumi on sulanut vauhdilla, ja sen alta paljastuu pieniä yllätyksiä. Samalla selviää, miten kasvit ovat selvinneet talvesta. Lämpimällä terassilla tuntuu hetken siltä kuin kevät olisi jo pitkällä, vaikka oikeasti piha alkaa vasta heräillä.
Pihamme on paljastunut lumen alta. Tämä on minusta yksi kiinnostavimpia vaiheita koko vuodessa. Talvi on ollut pitkä ja piha on ollut kuukausia piilossa. Mutta nyt pääsen katsomaan, mitä kasveille kuuluu.
Istutin viime kesänä kohopenkkiin havukasveja ja alppiruusuja. Talven jälkeen niiden kohtalo vähän jännittää. Päällisin puolin ne näyttävät hyväkuntoisilta, mutta varmasti en vielä tiedä. Kevät näyttää, miten ne oikeasti voivat.
Ainakin nyt kääpiökuusi Tompa ja sinisiilikuusi ovat kauniin vihreitä, samoin kääpiökoreanpihta ja kääpiövuorimännyt. Pienessä sinialppiruusussa on lehdet tallella, ja vieläpä vihreät. Olen kuullut, että talvi on koetellut alppiruusuja laajalti tänä vuonna ja monen pihassa ne ovat ruskeita.
Aurinkoiset päivät ovat juuri nyt kasveille vähän hankalia. Maa on vielä roudassa, mutta aurinko lämmittää jo voimakkaasti. Kasvi alkaa haihduttaa vettä, vaikka juuret eivät saa sitä maasta. Siksi laitoin havujen ja rodojen päälle suojapeitteen heti, kun kun ne tulivat pari viikkoa sitten näkyviin lumen alta. Peitto varjostaa kasveja ja auttaa niitä selviämään kevään ensimmäisistä aurinkoviikoista.
Kestivätkö katajat ruukussa?
Aiemmin pidin suojapeitettä ruukuissa olevien pikkupilarikatajien päällä. Enää ne eivät peitettä tarvitse, sillä ruukuissa multa on täysin sulanut lämpimällä terassilla. Katajien kohtalo on toistaiseksi avoinna. En tiedä, voivatko ne ylipäätään selvitä talvesta ruukussa. Ne ovat nyt hieman värittömiä. Nähtäväksi jää, tokenevatko ne tuosta ja alkavatko vihertää.
Toisessa kohopenkissa pikkusireeni pukkaa pieniä silmunalkuja, joten se lienee pärjännyt talvella kohtuuhyvin. Mitään väriä siinä ei toki vielä ole. Odotan kovasti sitä, kun puu puhkeaa alkukesästä ihanaan kukkapilveen.
Silmuja näyttää olevan myös nuorissa pihlajissa ja aronia-aidassa. Piha näyttää tähän vuodenaikaan vähän nuhruiselta, mutta samalla kasvit valmistautuvat selvästi uuteen kasvukauteen.
Iloitsen kovasti myös siitä, että kohopenkkien reunakivet ja pihan askellaatat ovat pysyneet nätisti paikoillaan. Olin vähän huolissani, mahtaako maan routiminen saada ne siirtyilemään.
Keväthuijaus
Kun aurinko paistaa, suojaisalla terassilla ja pihalla tuntuu jo hyvinkin lämpimältä. Viherpeukaloani alkaa syyhyttää ja välillä tulee sellainen olo, että tekisi mieli alkaa istuttamaan jotakin. Maa on kuitenkin yhä kylmä ja monin paikoin roudassa. Useimmat kasvit eivät vielä pärjäisi ulkona edes ruukussa, sillä sää on arvaamaton ja yöt kylmiä. Kevät etenee hitaammin kuin miltä lämpimällä terassilla ja talon seinustalla tuntuu.
Oletko sinä kokenut tällaista ”keväthuijausta”, kun aurinkoinen päivä saa innostumaan vähän liian varhain?
Oikea kevät on on tulossa, mutta ei ihan vielä.
- Sitä odotellessa voit vaikka lukea tämän postaukseni ja katso, miltä samaisella pihalla näytti viime kesän vehreydessä: Kesän kohopenkkikokeilu – mikä menestyi, mikä ei?
