Maanpeitekasvit ovat monin tavoin hyödyllisiä ja kauniita, mutta enää en istuta niitä pihalleni. Syy on yksinkertainen: lehtokotilot. Nykyään mietin kasvivalintojani myös sen perusteella, missä kotilot viihtyvät.
Lehtokotilot ovat yksi syy siihen, miksi en istuta nykyisen kotimme pihaan maanpeitekasveja enkä kuunliljoja. Ne näyttävät kyllä kauniilta ja reheviltä, mutta samalla ne ovat täydellisiä piilopaikkoja lehtokotiloille. Kun lehdet kasvavat tiheästi ja kaartuvat maata kohti, kotiloita on lähes mahdoton löytää sieltä seasta.
Edellisen kotimme etupihalla kasvoi komeita kuunliljoja, rodoja ja angervoita. Maanpeitekasveiksi olin istuttanut pikkutalvioita ja varjoyrttejä, jotka muodostivat tiheän maton kukkapenkkiin. Tykkäsin kasviryhmän vehreydestä ja rehevyydestä, mutta lehtokotilot olivat iso ongelma. Ne saivat rauhassa lymyillä tiheän kasvipeitteen alla ja niitä oli mahdotonta saada poimittua. Huomasin myös, että kuunliljat olivat niiden suosikkeja.
Nykyisen kotimme pihaan olen istuttanut kolmeen kohopenkkiin muun muassa havuja, rodoja, karpaattienkelloja, pikkusyreenin ja rungollisen mustaherukan ja peittänyt maan kuorikatteella maanpeitekasvien sijaan. Alla kuva viime kesältä.
- Mustaherukka Marskista voit lukea tästä postauksestani: Rungollinen mustaherukka muutti pihaan.
Kotilojahdin aika on nyt
Nyt olen jo aloittanut iltaiset kotilokierrokset pensasaidan juurella. Siellä niitä näkyy erityisesti sateen jälkeen ja hämärällä. Vaikka homma ei ole mitään unelmapuuhaa, poimiminen oikeasti auttaa hillitsemään niiden lisääntymistä. Jokainen pois kerätty kotilo on pieni voitto tulevaa kesää ajatellen.
Motivaatiota iltakierroksille tulee kummasti, kun ajattelen, että yksi lehtokotilo voi munia kesän aikana jopa yli sata uutta kotiloa. Jokainen nyt poimittu kotilo voi tarkoittaa kymmeniä tai jopa satoja kotiloita vähemmän myöhemmin kesällä. Siksi tähän hommaan kannattaa tarttua heti keväällä eikä vasta sitten, kun piha jo vilisee kotiloita.
Oma vinkkini on: älä anna pihan päästä liian villiksi, jos alueella majailee lehtokotiloita. Harvenna tiheitä kasvustoja, pidä reunukset siisteinä ja kurkista välillä ruukkujen alle. Kotilot rakastavat kosteita ja suojaisia paikkoja. Siksi suosin itse nykyään vähän ilmavampia istutuksia. Kohopenkeissä ei ole toistaiseksi ollut yhtään kotiloa, vaikka niitä muuten liikkuukin pihan ympärillä ja pensasaidan alla.
Viisi vinkkiä lehtokotiloiden vähentämiseen pihalla:
- Tee iltakävely pihalla. Lehtokotilot lähtevät liikkeelle erityisesti kosteina iltoina ja sateen jälkeen. Ota mukaan hanskat, pieni lapio ja jokin astia ja käy piha läpi rauhassa. Säännöllisyys auttaa enemmän kuin yksittäinen suururakka.
- Harvenna tiheitä kasvustoja. Kotilot rakastavat kosteita ja varjoisia piilopaikkoja. Mitä ilmavampi kukkapenkki tai pensaan alusta on, sitä vaikeampi niiden on piileskellä siellä.
- Älä jätä maahan turhia piiloja. Laudanpätkät, ruukut, pressut ja tiiviit lehtikasat keräävät helposti kotiloita alleen. Keväällä ja syksyllä pihaa kannattaa vähän siivota juuri tästä syystä.
- Tarkista uudet kasvit huolella. Lehtokotilot ja niiden munat kulkeutuvat usein uusien taimien mukana. Kurkista aina ruukun alle ja mullan pintaan ennen istuttamista.
- Reagoi heti ensimmäisiin havaintoihin. Yksi kotilo ei vielä tunnu pahalta, mutta ongelma kasvaa nopeasti. Mitä aikaisemmin aloitat poimimisen, sitä helpompi tilanne on pitää hallinnassa koko kesän ajan.
