Olen opiskellut sisustussuunnittelua nyt reilut puoli vuotta ja ihmetellyt erästä asiaa. Miksi toisen kotiin tuntuu usein helpommalta tehdä sisustusvalintoja kuin omaan kotiin?
Pyörittelen oman kodin sisustusvalintoja monesti viikkoja tai kuukausia. Viime talvena valitsin olohuoneen mattoa pienen ikuisuuden. Nyt olen pähkäillyt koko alkuvuoden, millä värillä maalaisin seinät. Olen päätynyt kahteen yhtä mieluisaan ja sopivaan sävyyn, mutta lopullista päätöstä en ole pystynyt tekemään. Enkä varmasti pystykään ennen kuin mallailen maaleja myös kevään valossa.
Olen opiskellut sisustussuunnittelua nyt reilut puoli vuotta ja ihmetellyt erästä asiaa. Kun teen sisustussuunnitelmaa tai annan sisustusvinkkejä ystävälle, päätökset syntyvät usein helpommin ja nopeammin. Hahmotan tilan, tunnelman ja värimaailman, kuuntelen ihmisen toiveet ja mietin, mikä toimisi tässä kodissa parhaiten. Mikä kestää arkea, sopii budjettiin ja tukee sitä, miten kodissa eletään. Kun katsoo kotia ulkopuolisen silmin, sopivat ratkaisut on jotenkin helpompaa nähdä.
Omaa kotia katson sisältäpäin ja tavallaan liian läheltä. Tiedän hyvin, mihin aurinko paistaa iltapäivällä, mihin lojuvat tavarat kertyvät ja miltä olohuone näyttää marraskuun harmaudessa. Jokainen päätös tuntuu suuremmalta kuin onkaan, koska tulen elämään valintani kanssa joka päivä.
Budjetti, aikataulu ja tarpeet ovat omassa kodissakin olemassa mutta ne ovat venyviä, tai ainakin neuvottelen niistä sujuvasti itseni kanssa. Voisin vielä katsoa yhden sävyn. Ehkä tämä matto saisi kuitenkin olla isompi. Jospa ostan valaisimen vasta, kun siihen saa alennusta. Toisen ihmisen ja kodin kanssa prosessi on selkeämpi: nyt päätetään, nyt edetään.
Toki myös kustannukset vaikuttavat, mutta niin ne vaikuttavat toisenkin kodissa. Haluan olla varma valinnastani, että saan täyden vastineen rahalleni.
Oma koti kullan kallis
Yksi konkreettinen syy jahkailuuni on myös se, että oma koti on niin rakas. Jokaisen sisustusvalinnan pitäisi sekä olla järkevä että tuntua hyvältä ja oikealta. Jos hyviä vaihtoehtoja on paljon, on vaikeaa valita vain yhtä, koska pitäisi tietää, mikä niistä on paras.
Sellaisiakin tilanteita on toisinaan, että päätös iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ”tämä niin minun juttuni”. Näin kävi esimerkiksi, kun etsin nojatuolia olohuoneeseen.
- Lue postaukseni täältä : Täydellinen outlet-nojatuoli olohuoneeseen
Olen pikkuhiljaa opetellut suhtautumaan omaan kotiini samalla lempeydellä kuin toistenkin koteihin. Kaikki päätökset eivät ole lopullisia, eikä niiden tarvitsekaan olla. Seinät voi maalata myöhemmin toisella värillä, maton voi myydä, sohvan päällisen voi uusia.
Meillä tosin seinien maalaaminen on melko työläs ja hankala homma, kun muutama huone on niin korkea, että maalaamiseen tarvitaan pitkät tikkaat tai telineet. Siksi mietin väriä nyt aiempaa perusteellisemmin. Edellisessä asunnossa huoneet olivat matalampia ja saatoin helposti vaihtaa seinän värin päivässä.
Haluaisin toki valita niin, että kaikki ratkaisut kestäisivät ja toimisivat myös tulevaisuudessa. Usein kuitenkin riittää, että ne toimivat tässä hetkessä. Arki muuttuu, lapset kasvavat, tarpeet vaihtuvat ja koti elää kaikessa koko ajan mukana.
Millaiset kodin sisustusvalinnat sinusta tuntuvat vaikeimmilta?
Hei
Kiitos blogista, luen sen aina mielelläni. Itse rakastan suunnittelua ja varsinkin nukkumaan mennessäni ajattelen kaikkia ihania sisustusjuttuja. Muutama asia on jäänyt mietityttämään kun olet kysynyt mielipiteitä, en ole muistanut vastata.
Laitoit eteisen kaapin tarroilla kiinni seinään. Onko se pysynyt kiinni? Meillä ei pysy mikään tarroilla laitettu ei edes taulut.
Eteisen liukuovikaapistot ei mielestäni ole käteviä, ellei syvyys ole yli 60 cm. Nykyisessä asunnossa on sellaiset ja takkien hihat jää ikävästi ulkopuolelle. Edellisessä asunnossa asensimme itse kaapit ja laitoimme 75 cm syvät ja toimi hyvin.
Meillä on nykyisessä asunnossa keittiö olohuoneen yhteydessä ja en tykkää. Kuitenkin nykyisissä asunnoissa säästetään tilassa ja neliöthän ovat kalliita, joten erillistä keittiötä ei ole jos haluaa asua suht. uudessa asunnossa.
Hyvää kevään jatkoa ja intoa opiskeluun. Olet varmasti valinnut oikean alan.
Kiitos, onpa kiva kuulla, että blogistani on ollut iloa! Itsekin suunnittelen usein kaikenlaisia sisustusjuttuja illalla ja nukkumaanmeno viivästyy, kun jään tutkimaan ja etsimään vaihtoehtoja tai ihan vain haaveilemaan. Inspiraatio ei katso ajankohtaa.
Juu, laitoin tosiaan eteisen kaapin seinään kiinnityspaloilla (ne eivät varsinaisesti ole tarroja). Pelasin varman päälle ja laitoin kiinnityspaloja sen verran reilusti, että hyvin on kaappi pysynyt seinässä. En toki säilytä siellä mitään hirveän painavaa ja kaappi itsessäänkin on kevyt – kyseessä on Ikean Trones ja se on polypropeenimuovia.
Ostin kiinnityspalat Motonetistä, tästä voit kurkata, jos kiinnostaa:
https://www.motonet.fi/tuote/3m-command-17209-taulunkiinnityspalat-keskikoko-ja-iso-12-kpl?product=75-00991
Olet oikeassa siinä, että syvyydeltään liian pieni liukuovikaappi on epäkäytännöllinen juuri tuon henkariasian takia. Olen pähkäillyt samaa, kun eteisessämme on vain 55 cm syvä liukuovikaappi. Varsinkin paksut talvitakit tahtovat tursuilla ja kinnata oviin. Itse olisin valinnut syvemmän kaapin, mutta tuo kaappi oli jo asennettu, kun muutimme. Harkitsen kaapin syventämistä ja pidentämistä ylöspäin. Jos sen teen, kirjoitan siitä postauksen tänne blogiin 😊
Ymmärrän ajatuksesi keittiö-olohuone-yhdistelmästä. Vanhoissa ja uusissa taloissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Valoisaa kevättalvea ja kiitos, kun seuraat blogiani!