Autoillen halki satumaisen kauniin Slovenian

 

 

Keksimme alkuvuodesta lähteä kesällä vaihteeksi Sloveniaan, josta olin kuullut paljon kehuja. Suunnittelimme kuuden päivän omatoimiloman, jonka aikana ajaisimme läpi Slovenian ja koukkasimme minun toiveestani yhdeksi vuorokaudeksi myös Itävaltaan. Odotuksemme olivat kovat, mutta emme joutuneet pettymään. Loma luonnonkauniissa Sloveniassa oli elämys!
Noin kahden miljoonan asukkaan Slovenia on pieni maa, joka on helppo ottaa haltuun, kun vuokraa auton ja lähtee kiertelemään. Maa on häkellyttävän kaunis ja maisemiltaan uskomattoman upea ja vaihteleva. 
 
 
 
Pikkuinen maa kurottuu Adrianmeren rannalta Balkanin vuoristoalueille ja Alpeille saakka ja muuttuu hedelmälliseksi tasangoksi maan itä- ja koillisalueilla. On merta, järviä, jokia, metsää, vuoristoa, pieniä historiallisia kaupunkeja ja vanhaa arkkitehtuuria.
Tiet ovat Sloveniassa hyväkuntoisia ja etäisyydet lyhyitä. Liikennekulttuuri on maltillista ja liikenne sujuvaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita muuallakin kuin liikenteessä. Kukaan ei tuppautunut, tuputtanut tai kaupustellut mitään eikä meitä yritetty huiputtaa kertaakaan koko reissumme aikana. Slovenialaisissa on paljon samaa kuin suomalaisissa: vähän introvertti luonne, ystävällisyys ja rehellisyys. Oloni tuntui oikein kotoisalta. Englantia osattiin kaikkialla.
 
 
Moottoritieverkosto kattaa mainiosti Slovenian eri kolkat. Itse ajoimme useina päivinä myös pienempiä teitä, jotka nekin olivat kelpo kunnossa.
Maassa on käytössä tietullit, jotka hoituvat näppärästi tiemaksutarralla. Tarraa kutsutaan vignetiksi ja se on pakollinen moottoriteillä ja muillakin tieoperaattorien ylläpitämillä teillä ajettaessa. Sen puuttumisesta saa tuntuvan sakon. 
Vuokra-autoissa tarra on yleensä valmiina tuulilasissa, mutta itse emme kaikessa hässäkässä huomanneet sitä, kun saimme auton allemme. Karautimme lähimmälle huoltoasemalle ostamaan vignetiä, mutta ystävällinen myyjä totesi, että tarra on jo autossamme. Tämä oli ensimmäinen kontaktimme paikallisiin ja heti tuli tunne, että täällä asuu rehellistä porukkaa.

1. päivä: Mykistävää luonnonkauneutta Bled- ja Bohinj-järvillä

 
Lensimme Helsingistä Ljubljanan lentokentälle eli Jože Pučnikin kansainväliselle lentoasemalle, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä kaupungin pohjoispuolella. Vuokrasimme auton kentältä ja lähdimme ajamaan kohti Blediä ja Slovenian luoteisosaa, jonka Alppi- ja järvimaisemat ovat mykistävän kauniita.
Mies oli valinnut meille vähän isomman puoleisen menopelin, Renault Capturin. Pienempikin olisi kahdelle riittänyt, mutta nyt meillä oli ylellisesti tilaa sekä ihmisille että tavaroiden levittelylle. Olihan se näppärää, sillä auto toimi myös vaatteidenvaihtokoppinamme, kun pulahtelimme uimaan matkan varrella. Captur kiihtyi huonosti moottoritiellä, mutta muuten se oli hyvä ja käytännöllinen reissuauto liikkuvaksi tukikohdaksemme.
 
 
Majoituimme Bledissä keskeisellä paikalla, lähellä järveä sijaitsevaan Hotel Kompas Blediin. Saavuimme hotellille sen verran ajoissa, ettei huoneemme ollut vielä valmis. 
 
 
Lähdimme odotellessamme tutustumaan noin 25 kilometrin päässä sijaitsevaan Bohinj-järveen, joka on todellinen luonnonystävän paratiisi. Vesi on kristallinkirkasta ja ympärillä kohoavat Alpit mykistävät kauneudellaan. Järvellä vallitsee uskomaton luonnonrauha, sillä eläväisempi Bled imee valtaosan turisteista. Hotelleja, kauppoja tai muita palveluita on vain vähän, mikä oli tässä paikassa vain hyvä asia.
Rakastuin Bohinj-järveen ensisilmäyksellä, vaikka juuri sillä hetkellä pilvet roikkuivat järven ympärillä ja vettäkin tuli muutama pisara. Tuo olikin reissumme ainoa hetki, kun saimme pisaraakaan vettä niskaamme. Sää on Sloveniassa kesällä helteinen, mutta sade- ja ukkoskuurot voivat yllättää. Meidän kuuden päivän reissumme aikana kesäkuun alussa lämpötila pysytteli yli +28 asteessa ja kipusi toistuvasti yli +30 asteen.
 

 

Parin minuutin pisarakuuro oli pian ohi ja rantauduimme pieneen uimapoukamaan. Vaihdoimme uikkarit päälle ja pulahdimme veteen, joka oli niin kirkasta, että kalat ja pohjakivet näkyivät. Vesi oli vuoristojärvessä viileää, jonkun mielestä ehkä jopa kylmää, mutta uiminen oli nautinnollista. Sen jälkeen, mieli ja keho rentoutuneena, palasimme Blediin.
 

 

 
Olin lukenut etukäteen varoituksia kauniin Bled-järven suosiosta ja sen tuomista turistimassoista. Olihan Bledissä paljon ihmisiä, mutta ei suinkaan ahdistukseen asti. Suosiolle on syynsä, sillä Bled on maalauksellinen: turkoosi kristallinkirkas järvi, sen keskellä kirkkosaari, Alpit ympärillä ja linna vuorella kylän yläpuolella.
Bledissä voi ottaa rennosti vehreitä järvi- ja vuoristomaisemia ihaillen tai siellä voi viettää aktiivilomaa vaikkapa patikoiden, pyöräillen, ratsastaen ja meloen. Itse olemme uinti-intoilijoita, joten kävimme illemmalla vielä uimassa Bledin maksuttomalla uimarannalla. Uiminen postikorttimaisemassa oli mieletön kokemus.
 
 
Bledissä kannattaa muuten maistaa paikan erikoisuutta, Kremsnitaa. Se on slovenialainen perinteinen kermainen leivoskakku, jota kutsutaan myös Bledin kermakakuksi. Kakkua voi ostaa joka puolelta Sloveniaa, mutta parhaat löytyvät kuulemma Bledistä. Kakku olikin pehmeää ja kuohkeaa eikä onneksi ylettömän makeaa, joten se maistui myös tällaiselle vähemmän makean ystävälle.
 

2. päivä: Kuvankauniiden alppijärvien kautta kohti Itävaltaa

Bled-järven ympäri kulkee noin kuuden kilometrin pituinen, hyväkuntoinen kävelytie, jonka varrelta on hyvät näkymät järvelle eri suunnista. Kävelimme järvenrantaa pitkin aamulla, kun sää ei vielä ollut tukahduttavan kuuma. Emme kuitenkaan kiertäneet koko järveä, sillä aamiainen kutsui.
 
 
Kun olimme kirjautuneet ulos hotellista, ajoimme ylös linnalle. Siellä oli melkoinen härdelli, kun turistit ja autot pörräsivät ympäriinsä. Jätimme linnavierailun väliin ja tyydyimme ihailemaan maisemia.
 
 
Seuraavaksi suuntasimme auton nokan kohti Kranjska Goran kylää Itävallan ja Italian rajojen tuntumaan. Laskettelukeskuksena tunnettu kylä sijaitsee luoteis-Sloveniassa, jossa Italian Dolomiitit jatkuvat Julisina Alppeina. Ajoimme pitkin Sava-joen vartta ja mies alkoi haaveilla uinnista virtaavassa vedessä. Hän tuli kuitenkin toisiin aatoksiin, kun kokeilimme jokivettä: se oli hyytävän kylmää.
 
 
Saimme uintihalut tyydytettyä, kun poikkesimme Lake Jasnan alppijärvelle. Paikka oli tyrmäävän kaunis, suorastaan dramaattinen ja jotenkin epätodellinen. Joimme kahvit kahvilan terassilla ja hetken vain tuijotimme mykistävää maisemaa.
Järviä oli kaksi, eikä kummassakaan juuri ollut uimareita. Ihmiset istuskelivat rannalla ja kahvilassa ja tunnelma oli raukea. Syy selvisi, kun kahlasimme veteen. Kristallinkirkas vesi oli ehkä noin +15-asteista, mutta sehän ei meitä haitannut. Päinvastoin, oli ihanaa päästä virkistävään veteen pakoon paahtavaa hellettä.
 
 
Iltapäivällä saavuimme seuraavaan yöpymiskohteeseemme, Faaker Seelle Itävaltaan ja majoitumme sympaattiseen ja viihtyisään Villa DesireehenNautin täysillä, kun pääsin pitkästä aikaa tähän mielettömän kauniiseen maahan, joka on aina ollut lempparini. Itävalta tunnetaan vuoristoistaan, eikä ihme, sillä uljaat Alpit täyttävät jopa kaksi kolmasosaa maan pinta-alasta.
 
Itävallassa on myös kauniita järviä, joten hellekeleillä sielläkin pääsee pulahtamaan, kunhan valitsee järvellisen matkakohteen. Uinti olikin jälleen ohjelmassamme, ja tällä kerralla vierailimme Faaker Seen maksullisella uimarannalla. Se oli supersiisti ja viihtyisä. Vesi oli huomattavasti lämpimämpää kuin Slovenian alppijärvissä.
 
Illallisen jälkeen ajoimme järven ympäri ja nautiskelimme maisemista. Miten voikin olla niin kaunista!
 
 

3. päivä: Paahteinen Ptuj ja idän tasangot

Aamupäivällä jätimme Faaker Seen taaksemme, ja suuntasimme kohti yliopistokaupunki Klagenfurtia, joka sijaitsee Itävallan eteläosassa lähellä Slovenian rajaa. Tämä kohde oli minulle nostalginen, sillä olin opiskellut täällä nuorena yhden ikimuistoisen kesän. Oli hauskaa käydä fiilistelemässä vanhoissa tutuissa paikoissa. Kaupunki oli tosin muuttunut niin paljon, etten tunnistanut enää läheskään kaikkia nurkkia.
Klagenfurtin tärkein ja suurin ylpeyden aihe on upea, puhdasvetinen Wörthersee-järvi. Sinne(kin) oli ihan pakko päästä uimaan, joten parkkeerasimme rannalla ja ostimme pääsyliput suurelle, siistille uimarannalle. Olisimme viihtyneet rannalla ja vedessä vaikka koko helteisen päivän, mutta seuraava etappi odotti.
 

 

 
Lähdimme paahtamaan kohti itäisen Slovenian viljavia tasankoja. Maisemaa hallitsi leveä kansainvälinen Drava-joki, jonka vesi näytti likaiselta ja sumealta. Näkymä oli meistä outo muuten niin vihreässä, rehevässä ja kauniissa metsä- ja vuoristomaisemassa. Slovenia on pinta-alaan nähden Euroopan kolmanneksi metsäisin maa Suomen ja Ruotsin jälkeen.
Tuntien ajelun jälkeen saavuimme Ptuj-nimiseen pikkukaupunkiin (onpahan vaikea nimi lausuttavaksi ja taivutettavaksi…). Paikka on Slovenian vanhimpia kaupunkeja, ellei peräti vanhin.
 
 
Majoituimme Šilak-nimiseen bed & breakfast -majataloon, joka oli vanha (1600-luvulla rakennettu), mutta siisti, hieman sokkeloinen ja söpö. Isäntä ja emäntä olivat superystävällisiä. Kun saavuimme, isäntä kutsui meidät työhuoneeseensa ja piti meille henkilökohtaisen esitelmän kaupungista ja sen nähtävyyksistä. Niitä ei ollut paljoa, joten kiersimme pakolliset kohteet sukkelasti.
 
 
 
Hienoin kokemus oli kaupungin yläpuolella kohoava keskiaikainen Ptujn linna, josta oli vaikuttavat näkymät kattojen ylle ja Drava-joelle. Myös alueen lukuisat viinitilat näkyivät. Sloveniahan on monipuolinen viinimaa, ja maan arvostetuimmat viinit tuotetaan juuri täällä Podravjen viinialueella.
 
 

4. päivä: Adrianmeren rannalle!

Lämpötila kohosi reilusti yli 30 asteen, joten tuntui hyvältä jättää tukahduttavan kuuma Ptuj ja suunnata auton nokka kohti Adrianmeren rannikkoa. Jos matkustat kesällä Sloveniaan, kannattaa varmistaa, että hotellihuoneessa tai muussa majoituspaikassa on ilmastointi. Ilman ei pärjää, tai ainakaan me emme olisi pärjänneet yhtään yötä.
Slovenian läpi idästä länteen suhauttaa periaatteessa muutamassa tunnissa moottoritietä pitkin. Mies mainostikin minulle aamupäivällä autoa startatessamme, että parin tunnin päästä olemme jo meressä uiskentelemassa. Ei se ihan niin mennyt. Oli nimittäin viikonloppu ja moottoritiellä oli valtavat ruuhkat, kun ihmiset tunkivat joka puolelta kohti rannikkoa.
 
 
Reilun viiden tunnin autossa köröttelyn jälkeen kärsivällisyytemme palkittiin ja saavuimme rannikkokaupunki Piraniin. Vielä piti saada vietyä auto pysäköintihalliin kaupungin laitamille, sillä kaupungin sisällä ei parkkipaikkoja ole – vain muutamia paikkoja lyhytaikaiseen pysäköimiseen, ja silloinkin kaupungin sisälle ajaminen on maksullista. Mies kippasi minut ja matkalaukut kaupunkiin, vei auton ja tuli kävellen majapaikkaamme.
Sillä välin minä hoidin matkalaukkujen kanssa sisäänkirjautumisen Vista Apartmentsiin. Hetken kesti löytää huoneistohotelli sokkeloisten kujien varrelta, mutta kysymällä löysin lopulta perille. Huoneemme, tai oikeammin huoneistomme, sijaitsi ikivanhan talon kolmannessa kerroksessa ja ikkunasta näkyi meri. 
 
 
Rantaan oli vain muutama sata metriä. Se oli ihanaa, sillä olimme hiestä märkiä. Vaihdoimme saman tien uikkarit päälle, kiedoimme pyyhkeet ympärillemme ja läpsyttelimme mereen.
Piranissa ei ole isoa, hienoa hiekkarantaa, vaan pieni kivinen ranta kaupungin laitamilla. Mutta rantakadun varrelta pääsee mereen melkein mistä vain, sillä pitkin rantaa on uimaportaita ja siellä täällä myös laiturityyppisiä betonitasanteita. Itse ranta on kivikkoinen, mutta vesi on kirkasta, puhdasta ja ihanan virkistävää – ja huomattavasti lämpimämpää kuin alppijärvissä. 
 
 
Kävimme uimassa monta kertaa päivässä, ja se oli meille ihan parasta lomaa Piranissa. Rantakadulle mahtuvat sulassa sovussa niin uimarit kuin auringonottajat, kävelijät ja ravintolatkin.

5. matkapäivä: Pittoreski Piran, Slovenian helmi

Viivyimme sympaattisessa Piranissa toisenkin vuorokauden. Onneksi olimme varanneet huoneiston kahdeksi yöksi, sillä viihdyimme tässä pienessä, pittoreskissa rannikkokaupungissa todella hyvin.
Piranissa ei ole mitään merkittäviä tai kuuluisia nähtävyyksiä, mutta se on kaunis ja kiehtova kaupunki pienine kujineen, vanhoine pastellinvärisine rakennuksineen ja venetsialaistyylisine arkkitehtuureineen. Vanhat, muhkuraisin kivin päällystetyt kujat kiemurtavat Adrianmeren saartamalla niemekkeellä. Vakituisia asukkaita on kylämäisessä pikkukaupungissa vain jokunen tuhat. 
 
 
 
 
Piranissa voi tehdä kuten me teimme: nautiskella leppoisasta tunnelmasta, nauttia kahvia, jäätelöä tai viiniä rantakahvilassa, pulahtaa mereen, syödä herkullista kalaillallista rannalla, ihailla auringonlaskua rantakivillä tai linnoitusraunioilla. 
 
Käyskentelimme sinne tänne ja kipusimme kapeita kujia ja portaita pitkin kirkonmäelle, josta avautuivat huikeat näkymät merelle. Tuntui, että olen niin lomalla ja niin rentoutunut. Ja mikä parasta, emme törmänneet kertaakaan muihin suomalaisiin.
 
 

6. matkapäivä: Pikapyrähdys Ljubljanaan


Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja meillekin koitti viimeinen matkapäivä. Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme, mies haki auton parkkihallista (jossa maksuvälineenä kävi vain käteinen) ja heitimme haikeat hyvästit Piranille.
 
 
Matkanteko moottoritiellä ja muillakin teillä sujui joutuisasti ilman ruuhkia. Poikkesimme lähellä Italian rajaa sijaitsevaan Lipicaan, joka on tunnettu valkoisista lipizzanhevosista. Alkuperäiset lipizzanhevoset tulevat juuri täältä Lipican hevossiittolasta. Valitettavasti tulimme huonoon aikaan, emmekä päässeet näkemään esityksiä, emmekä paljon hevosiakaan. Ne muutamat, jotka näimme varsoineen, olivat kyllä upeita.
Lentoomme oli vielä hyvin aikaa, joten vierailimme vielä pikaisesti 300 000 asukkaan pääkaupungissa Ljubljanassa. Tunnelma siellä oli rento ja välitön ja koko ydinkeskusta sykki elämää. Ljubljanica-joen varrella olevat terassit täyttyivät ihmisistä ja katukuvassa näkyi huomattavan paljon nuoria – ei ihme, sillä Ljublajanassa sijaitsee Slovenian suurin yliopisto. 
 
 
 
Kaupunki tuntui pikaisellakin vierailulla niin viehättävältä, että tänne voisin tulla uudestaan, paremmalla ajalla. Ja mieluiten syksyllä, sillä kesällä lämpöä on helposti yli 30 astetta. Nytkin oli tukahduttavan kuuma.
Mutta kello riensi, ja meidän oli lähdettävä lentokentälle. Palautimme auton, teimme vähän ostoksia kentällä ja lennähdimme Finnairin suoralla, kahden ja puolen tunnin reittilennolla Helsinkiin. Sydämeni jäi kuitenkin Sloveniaan, olen maahan aivan ihastunut.
 
 
 

 

0 Replies to “Autoillen halki satumaisen kauniin Slovenian

  1. Ihanat maisemat Bled-järvellä. Itse olen tehnyt tuollaisen kuuden päivän matkan Sloveniassa, mutta lähdimme ihan eri suuntaan, etelään ja sieltä Kroatian puolelle. Ljubljana on myös pieni ja kaunis.

  2. Kiitos, kiva kuulla! Olemme olleet Kroatiassa muutamankin kerran, siksi valitsimme tällä kerralla toisen suunnan. Ljubljana on tosiaan kaunis, tykkäsin. Mukavaa kesän jatkoa sinulle!

  3. Olen käynyt 10 vuotta sitten työmatkalla Ljubljanassa. Käväsimme Piranissakin. Ihana paikka, mukava kerrata kuvistasi muistoja.

  4. Huh miten upeita maisemia ja ihanan kuuloinen reissu! En ole jotenkin ikinä tullut ajatelleeksi Sloveniaa matkailumaana, mutta mitä enemmän kuvia sieltä näen, sitä enemmän matkakuume nousee ��

  5. Jooooo, kiitos! Tämä postaus menee ensi kesää varten kirjanmerkkeihin välittömästi. Ihan mielettömät maisemat ja reitti ja uintipaikat!

  6. Slovenia kuuluu myös minun suosikkeihin – erityisesti Ptujin kaupunki, Bledin lisäksi. Pari kertaa olen maassa käynyt. Helppo liikkua, hyvät majoitukset, hyvä ruoka ja ystävällisiä ihmisiä. Kroatia alkaa olemaan jo niin täynnä turisteja (Adrian meren vuoksi..) – Sloveniassa oli vielä tilaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *