Minun jouluni on vaalea, pehmeä, hillitty, vähän vihertävä. Tunnelmaa luovat enemmän valot ja tuoksut kuin värit. Meillä ei ole mitään muuta punaista kuin punainen pöytäliina jouluaattona ruokapöydässä.
Minun jouluni ei ole punainen, vaan vaalea, pehmeä, hieman hillitty. Tunnelmaa tuovat valot, jouluiset tuoksut, valkoinen joulutähti ja amaryllis.
Punainen jäi pikkuhiljaa pois jo vuosia sitten. Ei siksi, ettenkö pitäisi perinteistä. Monet perinteet ovat ihania, esimerkiksi itse tehty imelletty perunamuusilaatikko on meillä jouluaattona ihan must. Mutta perinteistä voi poimia ne, jotka sopivat itselle ja perheelle parhaiten. Kun lapset olivat ”punaisessa iässä”, kirkas väri kuului heidän jouluunsa, eikä olisi tullut kuuloonkaan unohtaa koristella kotia punaisella.
- Lue myös tämä postaukseni: Ihana imelletty perunalaatikko tuo joulun pöytään – näin onnistut
Nykyään meillä ei ole sisällä mitään muuta punaista kuin punainen pöytäliina jouluaattona ruokapöydässä. Ja sekin siksi, että se on ollut siinä joka joulu viimeiset 20 vuotta enkä raaski vaihtaa sitä. Ulkona ovikoristeessa on sentään punainen tonttutyttö lakkeineen.
Punainen on vahva, energinen väri. Omasta mielestäni se on vähän levoton ja muistuttaa touhusta ja kiireestä. Kun jätän punaisen pois, koti rauhoittuu. Tunnelmallinen kynttelikkö ei huuda samalla tavalla huomiota, vaan antaa valon tehdä työnsä. Kodin ei mielestäni tarvitse huutaa joulua, riittää että se kuiskaa. Yksi havu maljakossa tai kaunis valkoinen amaryllis tai joulutähti riittää kertomaan joulun ajasta.
Joulu ei asu väreissä, vaan tunnelmassa ja siinä, miten koti ottaa vastaan. Pipareiden tuoksu, uunista huokuva lämpö, kynttelikön kodikas hehku, iloinen puheensorina ja villahuopa sohvan kulmalla tekevät enemmän kuin yksikään kirkas koriste.
Tämä ei ole vastalause punaiselle joululle, vaan ajatus siitä, että jokaisen koti saa näyttää siltä, mikä parhaalta tuntuu. Jos tykkäät punaisesta, nauti siitä täysillä.
Hyvää, omannäköistä joulua sinulle!
