Kaupallinen yhteistyö: Heirol
Äitienpäivä lähestyy hyvää vauhtia ja kohta kakutellaan. On tämä loppukevät yhtä juhlaa. Vastahan leivoin rahkapiirakkaa pääsiäiseksi ja munkkeja vapuksi. Lapset kyselivätkin, taasko me kohta herkutellaan. Leivoin nimittäin kakkupohjan, koska halusin testata uutta alumiinista kakkuvuokaani. Nähtäväksi jää, teenkö pohjasta itse täytekakun äitienpäiväksi vai tekeekö sen joku muu.
Kuulin, että ammattilaiset suosivat alumiinista tehtyä vuokaa, koska sillä saa ”täydellisen paistotuloksen”. Itse en ole ikinä ennen paistanut kakkupohjaa alumiinivuoassa, vaan pinnoitetussa vuoassa tai irtopohjavuoassa. Vähän jännitti, onnistuuko pohja ylipäätään. Jos se tarttuu vuokaan kiinni eikä irtoa. Jos se jää keskeltä raa’aksi.
Joka tapauksessa, kakkupohja kannattaa leipoa hyvissä ajoin valmiiksi, jotta sen voi täyttää äitienpäivää edeltävänä päivänä. Näin kosteus ja maut ehtivät tasoittua. Pohjanhan voi tarvittaessa myös pakastaa. Melkein sulanut mutta vielä vähän kohmeinen pohja on helppo leikata tasaisiin kerroksiin.
Leivon useimmiten sokerikakkupohjan, joka on muuten täytekakkupohjista suosituin. Sokerikakkupohja on kuohkea ja vähärasvainen, vaivaton valmistaa ja siitä saa lukemattomia erinäköisiä ja -makuisia versioita täytteitä ja kuorrutuksia vaihtelemalla. Tarvittavat aineksetkin löytyvät yleensä aina kotoa.
Neljän munan kakku mahtuu mukavasti halkaisijaltaan 20-23 senttimetrin vuokaan. Tällä kerralla leivoin ison kuuden munan kakun, joka kannattaa valmistaa halkaisijaltaan yli 24 senttimetrin vuokaan. Kuvissa näkyvä vuoka on halkaisijaltaan 26 cm.
Neljän munan kakun sanotaan riittävän 10-12 vieraalle, kuuden munan kakku riittää vielä useammalle. Meidän perheessä tuo ei päde, sillä teineihin uppoaa kakkua hämmästyttäviä määriä. Jos kakuttelemme keskenämme, voimme syödä nelistään koko kakun parilla kahvittelukerralla, kun harvoin herkuttelemme.
Helppo nyrkkisääntö pohjataikinan tekemiseen on mitata kolmeen samanlaiseen lasiin saman verran munia, sokeria sekä vehnä- ja perunajauhoja. Opin tämän niksin jo lapsena äidiltä ja käytän sitä yhä.
Pehmeä sokerikakkupohja syntyy taikinasta, jonka jauho-osuudesta puolet on vehnä- ja puolet perunajauhoa. Leivinjauhetta ei välttämättä tarvita, mutta pieni määrä auttaa kohoamista.
Kuvissa näkyvän kakun tein näistä aineksista:
6 munaa
3 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoa
1,5 perunajauhoa
1,5 tl leivinjauhetta
Näillä nikseillä kakkupohja onnistuu:
– Käytä taikinaan huoneenlämpöisiä munia. Ne vaahtoutuvat parhaiten ja tasaisen lämmin taikina nousee paremmin kuin kylmä.
– Ennen kuin aloitat kananmunien ja sokerin vatkaamisen tee nämä: Sekoita kuivat aineet keskenään. Laita uuni lämpenemään. Voitele vuoka huolellisesti margariinilla tai voilla ja jauhota se korppujauhoilla. Myös pinnoitettu vuoka kannattaa voidella ja jauhottaa.
– Vaahdota sokeri ja munat ilmavaksi vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun siihen piirretty kuvio pysyy hetken vaahdon pinnalla.
– Siivilöi kuivat aineet pienissä erissä vaahdon joukkoon ja sekoita varovasti tasaiseksi. Mainio apuväline tähän on Heirolin jauhosihti, jolla saa siivilöityä paakut jauhoista kädenkäänteessä ja yhdellä kädellä. Toisella kädellä voi sitten sekoitella taikinaa. Siihen on omiaan Heirol Steely -sarjan laadukas, silikonipäinen nuolija. Taipuisalla nuolijalla on helppo kaapia lopuksi taikinan rippeet kulhosta.
– Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 30-35 minuuttia. Älä availe uunin luukkua kesken paistamisen! Voit avata luukun siinä vaiheessa, kun kakun pinta on hiukan tummunut ja paistoaikaa on mennyt yli puolet.
– Kokeile kypsyyttä puutikulla, esimerkiksi coctailtikulla. Kakku on kypsä, kun taikina ei tartu tikkuun.
– Anna sokerikakun jäähtyä ja vetäytyä vuoassa hetki ennen kuin kumoat sen. Aseta vuoka kumotun kakun päälle, jotta kosteus jää kakkuun.
Lunastiko alumiinivuoka lupaukset?
Jokaisella on vähän oma tapansa tehdä kakkupohjia. Tämä on minun tapani ja se on osoittautunut hyväksi. Ainakin kakuista tulee kuohkeita ja pehmeitä.
Entä osoittautuiko alumiinivuoka maineensa veroiseksi? Kyllä, ainakin tämän kokemuksen perusteella. Alumiini johtaa hyvin lämpöä ja kakku paistui todella kauniin väriseksi. Se myös kohosi ja kypsyi hyvin. Tällä vuoalla kelpaa paistella kakkuja lapsen tuleviin rippijuhliin. Pelkoni kakun tarttumisestakin oli turha: kakku irtosi vuoasta ongelmitta. Vuoka pitää vain voidella ja jauhottaa huolellisesti. Alumiinivuokia on Heirolilla useita eri kokoja, joten jokainen löytää varmasti omiin tarpeisiinsa sopivan.
Meillä on tosin korppujauhoja harvoin kaapissa, tai jos on, viimeinen käyttöpäivämäärä on mennyt ohi. Käytin nyt ja useita kertoja aiemminkin vuoan jauhottamiseen spelttipuurohiutaleita (!) Ne ovat toimineet aivan yhtä hyvin kuin korppujauhot ja makukin on aivan yhtä hyvä. Myös tavalliset jauhot käyvät. Leipomisessa on luovuus sallittua.
Tämänkokoinen kakku istuu täydellisesti halkaisijaltaan 30-senttiselle pyöreälle tarjottimelle. Heirolin pyöreä terästarjotin on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella kaunis. Lisäksi se on kestävä ja helppo pitää puhtaana.
Jos Heirol ei ole sinulle vielä tuttu, kannattaa käydä kurkkimassa heidän verkkokauppaansa. Tämä sympaattinen suomalainen perheyritys on tuonut keittiövälineitä suomalaisten ruokapöytiin jo vuodesta 1991 asti. Heiltä löytyy useita laadukkaita tuotemerkkejä ja kaikkea, mitä ikinä leipomiseen tai kokkailuun tarvitset.
Asiantuntevasta liikkeestä saa myös hyviä neuvoja kaupan päälle. Minulle kerrottiin, että alumiinivuoka tulee pestä käsin ilman saippua. Silloin vuoan pintaan kehittyy ajan myötä hyvä patina ja vuoka toimii aina vain paremmin. Se on silti suositeltavaa voidella ja jauhottaa.
Jos vuoan laittaa vahingossa astianpesukoneeseen, sitä ei voi pesun jälkeen enää käyttää. Vuoka tummuu ja siitä irtoa alumiinia. Alumiinivuoassa ei myöskään saa säilyttää mitään hapokasta. Heirolin alumiinituotteet tulevasta kuulemma Italiasta ja ovat 99,9-prosentttisesti puhdasta alumiinia ja turvallisia.
Sitten vain koristelemaan kakkua!
