Koska niitä heiniä kannattaa kerätä? Nyt!

 

 
Mikä mäihä. Kippasin viime viikolla säkillisen vaatteita kierrätyskeskukseen ja kurkkasin samalla myymälän puolelle. Siellä hyllyssä seisoi piiitkään etsimäni maljakko ja odotti minua. Ei tarvinnut kuin poimia se mukaan ja pulittaa kassalle kaksi euroa, ja maljakko oli minun. Maljakoitahan ei voi koskaan olla liikaa, vai mitä?
 
Olin haeskellut lempparimaljakolleni samanlaista paria jo jonkin aikaa, mutta turhaan. Ostin sen joitakin vuosia sitten Ikeasta, mutta kyseistä maljakkoa ei ole siellä enää myynnissä. Tuskin sitä valmistetaankaan.  
 
Moni on kysellyt Instagramissa, mistä kyseinen maljakko on ja mistä sellaisen voi ostaa. Nyt voin kertoa, että mahdollisesti kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta, jos sattuu tuuri käymään.
 

 

 

Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun löysin etsimäni nimenomaan kierrätyskeskuksesta. Tämänkertainen löytö osui siinä mielessä nappiin, että tarvitsin kipeästi lisää maljakoita heinille.

 
Nyt on nimittäin hyvä hetki kerätä kuivia heiniä kotiin. Hyviä heiniä on peltojen, niittyjen ja metsien reunat pullollaan. Viime vuonna olin auttamattomasti myöhässä ja suurin osa heinistä oli jo varissut, tummunut tai muuten tuhoutunut ja tarjonta oli todella niukkaa.
 
Ehkä tiedätkin, että olen ihan heinähullu. Tykkään heinistä vähintään yhtä paljon kuin kukista. Heinissä minua viehättää niiden konstailematon kauneus ja pehmeät, neutraalit värit. Heinistä tulee kotiin lämmintä, maanläheistä tunnelmaa. Ne ovat jotenkin lempeitä ja rauhoittavia. 
 
Lisäksi heinät ovat hirveän helppohoitoisia, eivät tarvitse edes vettä. 
 

Heinät eivät varise niin paljon, kun suihkutat ne hiuslakalla. Itse suihkautan jokaisen kimpun. Ainahan heinistä vähän irtoaa nöyhtää, mutta kiinnityksen jälkeen ne eivät ole suuremmin ole varisseet. Jos sattuu olemaan heinille allerginen, joutuu toki jättämään heinät suosiolla luontoon ja niiden suihkuttelukaan tuskin auttaa torjumaan oireita.

 

 
Meillä ei ole kukaan aivastellut tai niiskutellut heinien takia, ainakaan toistaiseksi, vaikka heiniä on aina olohuoneessamme. Mutta flunssan takia on. 

”Avasimme” syksyn flunssakauden viime viikolla, ja arvaapa, kuka ehti ensimmäisenä imuroida taudin? Minä. Yleensä onnistun väistelemään lasten pärskäyttelemiä viruksia niin hyvin, että sairastun flunssaan hirveän harvoin. Mutta nyt homma meni niin, että toin itse taudin kotiin ja tartutin sen lapsiin. Olen pahoillani, murut…
 
Toivottavasti kaikki ovat terveitä viimeistään viikonloppuna ja pääsevät nauttimaan näistä käsittämättömän upeista loppukesän lämpimistä päivistä!

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *