Alppiruusut kukkivat kotipihassa!

Alppiruusujen kukkiminen on minulle alkukesän kohokohta ja odotetuin tapahtuma pihalla. Meinasin ratketa riemusta, kun molemmat rodoni alkoivat pukata nuppuja. En muista tarkalleen koska, mutta joskus toukokuun lopulla. Sen jälkeen olen hipsinyt joka päivä kurkkimaan, mitä nupuille kuuluu.

Viime vuonna alppiruusut jättivät pettymyksekseni kukinnan väliin ja olin vähän huolissani niiden viihtymisestä. Olen kyllä kuullut, että alppiruusuille on luontaista kukkia vuorotellen runsaammin ja niukemmin, mutta siitä huolimatta odotan kukkia aina vaan yhtä innokkaasti.

Istutin kaksi rodopensasta etupihallemme viitisen vuotta sitten. Molemmat ovat kasvaneet pituutta ja leveyttä ja komistuneet vuosien mittaan, joten kaipa ne kuitenkin ihan hyvin viihtyvät.

Varjojen katveessa

Alppiruusuja istuttaessa täytyy muistaa, että ne ovat happaman maan kasveja. Puutarhamyymälöistä voi ostaa valmista rodomultaa, kuten myös rodolannoitetta, joka sekä lannoittaa että ylläpitää kasvualustan happamuutta. Lannoitan rodoja yleensä muutaman kerran kuukaudessa heinäkuun alkuun asti.

Olen kuullut, että ihanteellisin paikka rodoille olisi pitkin päivää siirtyvän varjon katveessa. Meidän rodopensaistamme toinen on lähempänä tuota ideaalia ja vähän varjoisammassa paikassa kuin toinen.

Jännää on se, että puolivarjossa oleva rodo alkaa yleensä kukkia ennemmin kuin aurinkoisemman paikan rodo, vaikka arkijärjellä ajatellen luulisi auringonvalon edistävän kukintaa eikä päinvastoin. Puolivarjossa oleva kukkii myös runsaammin.

Mutta ovathan nuo eri lajikkeita ja lajikkeiden välillä lienee eroa kukkimisajoissa.

Pörriäisetkin tykkäävät

Pienemmän rodopensaan kukat ovat syvän vaaleanpunaisia. Isommassa pensaassa punaisista nupuista aukeaa ensin vaaleanpunaiset pienet kellomaiset kukat, jotka muuttuvat muutamassa päivässä lähes valkoisiksi. Kimalaiset pörräävät kukissa päivät pitkät. En siis ole ainoa, joka on hullaantunut herttaisiin kukkiin.

Jos jotakuta kiinnostaa lajike, niin toinen rodoistamme, vaaleampikukkainen, on nimeltään St Michel ja toinen, pinkimpi on Helsinki University. Molemmat ovat kestäviä, kotimaisia lajikkeita.

Meidän perheen teinit kirmailevat jo kesälaitumilla mutta itse olen vielä töissä ja siten kotona. Olen iloinen, että olen saanut seurata tätä jännitysnäytelmää. Nuppujen avautuminen tuntui kestävän tuskastuttavan kauan, mutta toisaalta on ollut kiva seurata niiden kehittymistä vaihe vaiheelta.

Täksi illaksi säätiedotus lupaa runsasta sadetta, joten saa nähdä, piiskaako sade kukat alas. Kävi miten kävi, olen saanut nauttia alppiruusujen upeasta kukinnasta jo reilun viikon. Pidempään ne eivät kuki yleensäkään, vaikka toki olisi mukavaa ihailla niitä vaikka koko kesä.

Jos voisin, istuttaisin rodoja myös takapihan terassin kupeeseen. Voisin sitten ihastella niitä riipputuolissa istuskellessani. Mutta tuo taitaa olla rodoille aivan liian paahteinen paikka kesällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *