Viime viikonloppuna toteutui pitkäaikainen unelmani. Valmistuin sisustussuunnittelijaksi!
Koulu kesti puolisentoista vuotta ja ehdimme oppia ja kokea valtavasti kaikkea mielenkiintoista ja inspiroivaa, sekä koulussa että yritysvierailuilla. Ja mikä pöhinä meillä olikaan. Tietäähän sen, kun pieni joukko sisustuskärpäsen puremia ihmisiä laitetaan yhteen.
Koulupäivät olivat viikonloppuisin pe-su välillä ja ekstrakurssit arki-iltoina, joten vapaa-aika jäi tavallista vähäisemmäksi. Laiminlöin perhettä, parisuhdetta, ystäviä ja harrastuksia, mutta kaikki olivat ihanan ymmärtäväisiä ja tukivat mua – iso kiitos siitä.
Sisustuskoulu ei ollut pelkästään kivaa ja antoisaa. Se vaati myös paljon työtä. Alussa tuli informaatioähky ja tuntui jopa siltä, etten ehkä selviä kaikesta. Harjoitustyön ja projektikohteen suunnittelu aiheutti pienoista stressiä pitkin matkaa.
Pikkuhiljaa kaikki opittu alkoi nivoutua yhteen ja selvisin lopputöistä kunnialla, vieläpä kiitettävin arvosanoin. Olen oikeastaan aika tyytyväinen tekemiini sisustussuunnitelmiin, ja mikä parasta, myös asiakas tykkäsi.
Tutustuin koulussa mukaviin opiskelukavereihin. Erilaisista taustoista, ikävuosista ja luonteista riippumatta, meillä oli mainio yhteishenki alusta loppuun saakka ja usein myös hulvattoman hauskaa. Näitä ihmisiä tulee ikävä, mutta onneksi on jo seuraava yhteistapaaminen sovittu.
Ja ihan vaan vinkkinä: Jos joskus tarvitset apua ja neuvoja sisustusasioissa, otahan yhteyttä. Jos tuntuu vaikka siltä, että eteinen on aina epäjärjestyksessä, kotona on liian vähän säilytystilaa, valaistus saisi olla tunnelmallisempi tai seinät toisenväriset. Tai jos et osaa valita sopivaa sohvaa tai mattoa, kaipaat sisustukseen selkeyttä tai pientä piristystä tai haluat uudistaa jonkin huoneen kokonaan, voidaan miettiä yhdessä, mitä asialle voisi tehdä.
