Kesäparatiisi Päijänteellä – tänne haluan uudestaan!

Tänä kesänä emme harkinneetkaan ulkomaille lähtöä. Tai harkitsimme kyllä vuoden alussa, mutta koronaviruspandemia torppasi nuo suunnitelmat tehokkaasti. Rakastan Suomen kaunista, valoisaa kesää, joten kotimaan loma tuntui oikein hyvältä vaihtoehdolta.

Päätimme suunnata maamme toiseksi suurimmalle järvelle, Päijänteelle nauttimaan viikoksi veden loiskeesta, uimisesta ja veneilystä, sinisinä kimmeltävistä järvenselistä ja luonnonrauhasta. Parikymmentä vuotta merellä veneillyt mies oli haaveillut Päijänteen kansallispuiston vesistä 17 vuotta, joten ehkä oli vihdoin aika toteuttaa tuo haave.  Vuokrasimme tukikohdaksemme huvilan Päijänteen rannalta Padasjoelta ja kuljetimme veneen trailerilla huvilan rantaan.

Huvila oli melko tyyris, mutta aivan ihana: kaunis, viihtyisä, hyvin varusteltu, avara ja upealla paikalla Kiuasniemen kärjessä. Isoista ikkunoista oli hienot näkymät kirkasvetiselle järvelle ja sisällä istuessakin tuntui melkein kuin olisi ollut ulkona luonnossa. Maisema oli niin kaunis, että olisin jaksanut katsella sitä helposti vielä toisenkin viikon.

Luonnonrauhaisasta paikasta oli noin kolmen kilometrin matka kaupoille ja kirkonkylän muihin palveluihin. Kilometrin päässä oli 18-väyläinen frisbeegolfrata, jossa lajia harrastava nuoremme vieraili tiuhaan. Sinne oli helppo hurauttaa polkupyörällä.

Suomen kesä on tunnetusti vaihteleva, ja meidänkin lomaviikollemme osui sekä sadetta että paistetta. Muutamana sateisena päivänä kiitimme itseämme siitä, että olimme satsanneet viihtyisään majapaikkaan saunoineen. Toki viihdyimme huvilalla paremmin kuin hyvin myös aurinkoisella säällä. Kävin uimassa joka päivä aamuin illoin ja nautin täysillä, vaikka vesi oli vain 17-asteista.

Päivisin teimme veneellä retkiä Päijänteen kansallispuistoon. 14 neliökilometrin kokoinen kansallispuisto sijaitsee pääasiassa saarilla Päijänteen eteläosassa Padasjoen, Asikkalan ja Sysmän alueella. Kansallispuistoon kuuluu noin 50 rakentamatonta saarta ja osia asutuista saarista. Me keskityimme vesillä olon ohella tutustumaan lähinnä suurimpaan saareen: näyttävään, monipuoliseen ja mielenkiintoiseen Kelventeeseen.

Lähes kahdeksan kilometriä pitkä Kelvenne on kokonaisuudessaan pitkä harju, joka on osa Päijänteen pohjassa kulkevasta harjujaksosta. Saaren sydämessä kulkee vajaan kymmenen kilometrin pituinen Kelventeen harjupolku, joka johdattaa kulkijan kauniille hiekkarannoille, hiljaiseen metsään ja korkeiden harjujen päälle.

Polku on pääasiassa helppokulkuista ja merkitty opasteilla ja sinisillä merkeillä. Lenkkareilla pärjäsi mainiosti. Kävelyreittimme varrelle osui jokunen jyrkähkö nousu ja lasku, mutta kovin haastavia ne eivät olleet. Kelventeelle ja monille muille kansallispuiston saarille on rakennettu telttapaikkoja, laavuja ja nuotiopaikkoja, joten siellä voisi myös yöpyä.

Päijänteen kansallispuisto osoittautui kaltaistemme veneilystä ja uimisesta nauttivien vesipetojen kesäparatiisiksi. Vesi oli, ja on, niin kirkasta, että pohja näkyi parin metrin syvyydeltä. Järvi on suorastaan järkyttävän syvä, mikä tekee veneilystä helppoa. Allamme oli usein 20 metriä vettä ja monin paikoin myös rannat olivat todella syviä.

Nautimme erityisesti Kelventeen laguuneista, joita on useita eri puolilla saarta. Esimerkiksi Supanlahti eli Karhunkämmen oli todella viehättävä, oikea rauhan tyyssija. Syvän ja suojaisan lahden pohjukassa on pieni hiekkaranta, johon rantauduimme nauttimaan aurinkoisesta kesäpäivästä ja uimisesta.

Todellinen helmi Kelventeellä on paratiisimainen hiekkaranta, Isohieta. Se oli juuri niin ihana paikka kuin olimme kuulleet. Tuntui melkein epätodelliselta, kun liu’uimme pitkin peilityyntä järvenpintaa kohti vaaleaa, pitkää hiekkarantaa ja katselimme kirkkaan veden läpi pohjaan. Suuria, tai pienempiäkään kiviä ei näkynyt, joten saatoimme huoletta tössäyttää veneen rantahiekkaan asti.

Sää helli meitä ja vesikin oli tällä rannalla lämpimämpää kuin aiemmilla uimapaikoillamme, noin 20-asteista, joten pulikoimme sydämemme kyllyydestä.

Paikalla oli muitakin veneseurueita, mutta tunnelma oli rauhallinen ja leppoisa. Pitkällä rannalla riitti jokaiselle reilusti omaa tilaa. Jos näin upea ranta olisi jossakin mantereella, se olisi kauniina kesäpäivinä tupaten täynnä. Mutta Kelventeen saaren rannoilla ei ole ikinä niin paljon porukkaa, koska paikalle pääsee vain vesiteitse. Omaa venettä ei välttämättä tarvitse, sillä Kelventeelle pääsee myös laivaristeilyllä, venetaksilla tai vaikka meloen.

Jo pelkästään tyynellä järvellä lipuminen oli meille elämys. Merellä on lähes aina jonkin verran aallokkoa, mutta täällä tuntui olevan tyyntä useammin kuin aaltoja. En tiedä, onko Päijänteellä aina näin tyyntä vai kävikö meillä vain hyvä tuuri.

Mietimme jo, että palaisimme tänne ensi kesänä uudestaan. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun läheltä löytyy näin ihana kesäparatiisi! Paljon jäi vielä saaria, laguuneita ja uimarantoja tutkittavaksi.

2 Replies to “Kesäparatiisi Päijänteellä – tänne haluan uudestaan!

  1. Mukava kuulla, että valitsitte Päijänteen lomakohteeksenne! Päijänteen kansallispuisto on hieno. Lyhyet patikointireitit Pulkkilanharjun reitti ja Päijätsalon reitti ovat saavutettavissa maitse. Tänä kesänä olemme käyneet Kelventeellä juurikin venetaksia käyttäen, kätevää veneettömälle.

    1. Kyllä, hieno on! Mukava kuulla, että venetaksi toimii hyvin ja pääsitte Kelventeelle. Tosiaan, Pulkkilanharjulle ja Päijätsaloon mennäkseeen ei tarvitse kulkea vesiteitse. Kävimme itsekin Pulkkilanharjulla ja ihan maata pitkin menimme. Sielläkin oli hienot maisemat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *