Kolme konstia kiireen kampittamiseen – kiire on usein korvien välissä

Oloni on ollut viime aikoina ihmeen kiireetön, vaikka arki pyörii entiseen malliin ja ohjelmaa on ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Itse asiassa tekemistä on nyt enemmänkin, koska aloitin ylimääräisenä projektina blogini uudistamisen tutun luottotekijän kanssa. Tuskin maltan odottaa, että uudet sivut valmistuvat, ja pääsen avaamaan uuden, raikkaamman blogini teille!

Lisäksi aloitin uuden harrastuksen (niin kuin entisissäkin ei olisi jo tarpeeksi…). Elämä on lyhyt ja on niin paljon asioita, joita haluaisin tehdä ja oppia.

Välillä tuskailen, miksi on koko ajan niin kiire. Olisipa joskus sellaisia päiviä, että voisi kaikessa rauhassa, ajan kanssa paneutua vain yhteen tai muutamaan asiaan. Mutta mistä kiire oikeastaan tulee?

Tein omasta mielestäni käänteentekevän havainnon: Kiireeni on usein itse aiheutettua. Ja mikä pahinta, voin saada sen aikaan pelkällä ajattelulla. Kiire on siis korvien välissä.

Totta kai on olemassa töitä, kotitöitä, perheasioita ja muita velvollisuuksia, jotka on hoidettava, ja asioita, joissa haluan olla avuksi ja mieliksi muille, ja aikatauluja, joista on pidettävä kiinni. Mutta aika monessa tilanteessa voin itse vaikuttaa siihen, tuleeko kiireen tunne vai ei.

Siksi olen päättänyt opetella lisää näitä itselleni sopivia kiireentaltutuskeinoja:

Keskity yhteen asiaan kerrallaan

Jep, helpommin sanottu kuin tehty näinä aikoina, kun kännykkä piippaa pöydällä ja tietokoneen näytölle pomppii viestejä ja kaikenmaailman laitteet ovat jatkuvasti käsillä. Myös työni on sellaista, että se vaatii useiden eri tehtävien samanaikaista tai vähintään limittäistä tekemistä. Kotonakin minulla on taipumus tehdä samaan aikaan montaa asiaa, vähintään pesen pyykkiä samalla, kun teen ruokaa, imuroin ja mietin kauppalistaa.

Totuus on, että tietoisen tarkkaavaisuuden voi kohdistaa vain yhteen asiaan kerrallaan, vaikka automaatilla pystyy tekemään useampaakin. Ei ihme, että stressiä pukkaa ja tulee kiireen tunne, jos tekeminen on lyhyttempoista, se keskeytyy jatkuvasti ja ajatukset pomppivat asiasta toiseen.

Mieleni rauhoittuu kummasti, kun keskityn vain käsillä olevaan tekemiseen, kuten nyt tämän postauksen kirjoittamiseen. Päätän, että kirjoitan tekstin valmiiksi, ja sen jälkeen teen seuraavan asian. En mieti enkä tee samalla muuta. Voin laittaa puhelimenkin äänettömälle, ettei se kutsu keskeyttämään tekemistä.

Ja mikä on seuraus? Se, että kiireen tunne katoaa ja saan paljon enemmän aikaan. Välillä hämmästyn, mitä kaikkea olen päivän aikana ehtinyt tekemällä vain yhtä asiaa kerrallaan – eikä ollut edes kiire.

Unohda viime tipan tekemiset

Tämä on aika tyypillinen tapaus. Olen lähdössä töihin, harrastuksiin, lapsia kuljettamaan, kylään tai jonnekin muualle ja huomaan, että vielä on kymmenen minuuttia aikaa. Tässähän ehtisi vielä tehdä jotain. Voisin vaikka ladata valokuvat koneelle, tyhjentää tiskarin tai vastata yhteen viestiin.

Vaikka kiirettä ei ensin ollut, se tulee viime tingan tekemisillä takuuvarmasti. Voi ei, taidan myöhästyä.

Kuinka paljon huolettomampaa onkaan odotella rauhassa ja lähteä ajoissa. Ei jokaista minuuttia tarvitse käyttää hyödykseen eikä päiviä tupata täyteen tehtävää. Hyvä mieli tulee jo siitä, kun päätän saada hoidettua yhden tai pari asiaa päivässä.

Älä lietso kiirettä ajatuksissa

Välillä melkein hengästyttää, jos ajattelen etukäteen päivän tai viikon aikana hoidettavia asioita tai aikatauluja. Vaikka niitä ei todellisuudessa edes olisi kauhean paljon, niiden KAIKKIEN ajatteleminen kerralla aiheuttaa kiireen tunteen. Huoh, tämä kaikki pitää ehtiä. Ja deadlinekin siintää näköpiirissä ja jyskyttää takaraivossa.

Asioita pitää tietenkin suunnitella ja aikatauluttaa, mutta kun sen olen tehnyt, voin luottaa siihen, että asiat rullaavat ajallaan eikä niitä tarvitse murehtia etukäteen. Jos teet kaiken voitavan tässä hetkessä, huolehdit samalla jo tulevasta.

Tykkään tehdä myös muistilistoja. Kun asiat on saanut paperille, ne eivät kuormita enää muistia samalla tavalla kuin silloin, kun niitä pitää vain päässään.

Kiireen kampittamiseksi on varmasti sata muutakin keinoa, mutta tässä ovat tärkeimmät omat konstini. Olisi kiva kuulla, millaisia keinoja sinä käytät.

Mutta hei, nyt lähden rentoutumaan lattaritunnille. Keho saa hommia ja aivot lepoa ja toisaalta myös askarreltavaa.

Voi ei, onko kello noin paljon, nyt tuli kiire… On tässä vielä vähän opettelemista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *