Voi tätä ihanaa kevään valoa! Valoa riittää iltaan asti ja päivällä aurinko paistaa niin, että silmät häikäistyvät. En ole pärjännyt ilman aurinkolaseja enää pitkään aikaan hiihtolenkeilläni. Yöpakkasten ansiosta ladut ovat olleet edelleen hiihtokunnossa, vaikka päivisin on plusasteita ja lumi sulaa iloisesti.
Myös kasvit aistivat päivän pitenemisen ja valon lisääntymisen. Ne alkavat olla aktiivisessa kasvun vaiheessa ja tarvitsevat enemmän vettä ja ravinteita.
Mullanvaihto ei ole suosikkihommiani sotkuisuuden takia, mutta teen sen silti yleensä joka kevät, joillekin kasveille joka toinen kevät. Mullanvaihto rasittaa kasvia vähiten, kun sen tekee heti kevättalvella uuden kasvun alkaessa.
Vähäiset viherkasvini näyttivätkin tänä vuonna siltä, että ne todella kaipaavat uutta multaa. Ruukut eivät olleet käyneet liian pieniksi, mutta vanha multa oli tiivistynyttä ja kovaa. Sen pinnalle oli kertynyt kalkkia ja lannoitesuoloja. Kun kasveille vaihtaa uuden kuohkean mullan, ne saavat kaipaamiaan ravinteita ja juuristo saa happea.
esikostutus muhevoittaa mullan
En yhtään ihmettele, että vanha multa oli tiivistynyt koppuraksi. Huomasin nimittäin tehneeni viime vuonna mokan multaa vaihtaessani: poistin vanhat mullat, täytin ruukut uudella kuivalla mullalla ja kastelin sen heti reippaasti. Virhe! Kun kuiva multa kastuu äkkiä, vesi tiivistää mullan. Kuivuessaan tiivistynyt multa kutistuu eikä ime vettä.
Uusi multa kannattaa kostuttaa etukäteen jo ennen istutusta. Siksi tein tänä vuonna näin: Kumoa multaa vatiin tai muuhun astiaan ja lisää yksi desilitra vettä multalitraa kohden. Sekoita tasaisen kosteaksi.
Vedin kumihanskat käteen ja sekoitin mullan ronskisti käsin. Mullasta tuli sotkuista pöperöä, mutta kasvit tykkäävät. Esikostutuksen ansiosta multa ei kovetu ruukussa, vaan säilyy muhevampana.
Malttia kasteluun
Mullanvaihdon jälkeen pitää vielä odotella kärsivällisesti, että mullanpinta kuivahtaa selvästi ennen ensimmäistä kastelua. Silloinkin kastelu kannattaa tehdä hissukseen, pienissä erissä lirutellen. Näin multaan muodostuu kestävä, kuohkea mururakenne, eikä se kovetu tiiviiksi.
Ylikastelua kannattaa varoa siksikin, että ruukun vaihdosta toipuvat kasvit tarvitsevat happea juurilleen. Märkä multa on hapetonta ja vaikeuttaa kasvien toipumista.
Nyt kun mullanvaihdosta on kulunut pari viikkoa, olen aloittanut normaalin kastelun. Aluksi sumuttelin vain lehtiä, ja sitä teen edelleen silloin tällöin. Kasvin sumuttaminen lisää ilmankosteutta, mikä on monille kasveille hyväksi. Sumuttaminen vähentää myös lehtien pölyyntymistä ja auttaa pitämään esimerkiksi vihannespunkit loitolla.
On kiva katsella, kuinka uusi multa on saanut kasvit piristymään. Ne hehkuvat entistä vihreämpinä ja jäntevämpinä ja pukkaavat uusia lehtiä. Viirivehkan varret kurkottelevat valoa kohti, vaikka miten päin ruukkua kääntäisin. Multa näyttää kuohkealta, joten taisin tällä kerralla onnistua välttämään koppuraksi kovettumisen.
