Ruskean hippusia syksyiseen olohuoneeseen

* Sisältää mainoslinkin.

Tein viime viikonloppuna pihatöitä, haravoin pudonneita lehtiä ja siivosin kesän jäänteet kukkapenkistä ja terassilta. Tuli niin syksyinen olo, että heitin saman tien kepeän kesäiset koristetyynyt sohvalta kaappiin. Kaipasin olohuoneeseen lisää lämpimiä ruskean ja ruskan sävyjä.

Kaivoin ”syksytyynyni” esiin – en muistanutkaan kaikkia kivoja tyynynpäällisiä, joita olin kaappiin jemmannut – ja levittelin ne sohvalle.

Maljakoihin asettelin erilaisia heiniä, joita olen luonnosta poiminut. Ostoheiniä minulla on vain yksi kimppu: söpöt kuivatut jänönhännät, jotka ostin varta vasten Cooeen pilarivaasiin kaksi vuotta sitten.

Heinät sopivat ihanasti myös *Iittalan pellavanväriseen Aalto-vaasiin, jonka sain äidiltäni synttärilahjaksi keväällä.

Huomaan, että mieleni ja makuni ovat selvästi muuttuneet, jälleen kerran. Viitisen vuotta sitten halusin nimenomaan päästä eroon ruskeasta sohvasta ja kaikesta muusta rusehtavasta, kun remppasimme ja uudistimme olohuonetta. Halusin tilalle valkoista, harmaan eri sävyjä ja ripauksen mustaa.

Mutta nyt tykkään taas rusehtavista sävyistä – en niinkään tummista, mutta beigestä ja muista vaaleahkoista kyllä, samoin oljesta, savesta, pellavasta, rottingista, monenlaisesta maanläheisestä. Niistä tulee kotiin mukavan harmonista ja lämmintä tunnelmaa, jota kaipaan erityisesti syksyllä.  Näitä sävyjä onkin ujuttautunut kotiimme parin viime vuoden aikana koko ajan lisää.

Ruskeaa on meillä olohuoneen perussisustuksessa jonkin verran. Jopa seinät näyttävät useimmiten beigeiltä, vaikka todellisuudessa maalasimme ne vaaleanharmaalla maalilla muutama vuosi sitten. Valo ja muu ympäristö vaikuttavat seinämaalin sävyyn todella paljon. Muistin sen taas, kun maalasimme ja remppasimme lastenhuoneita.

Pehmeään, rauhalliseen sävypohjaan on kiva yhdistää pieniä väripilkkuja, joten heitin sohvalle särmäksi myös yhden oranssin tyynyn näin ruska-ajan tunnelmaan sopivasti.

Sitten voinkin vaikka kietoutua villahuopaan ja heittäytyä sohvalle katselemaan jotakin lempparisarjoistani. Kunhan ensin olen käynyt tanssimassa lavakauden päättäjäisissä, toivottavasti itseni väsyksiin. Väsymyshän on tässä positiivinen asia: se tarkoittaa sitä, että on saanut tanssia tarpeekseen ja on ollut hauskaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *