Taikinaterapiaa, ja supermehevä inkiväärikakku

 

 

Olen leiponut viime aikoina harvinaisen vähän. Ei ole hetkeen tarvinnut tehdä edes mokkapaloja tai muita buffa-myyjäis-talkoo-rahankeruu-leipomuksia lasten hyväksi. Nyt päätin pyöräyttää pirteän inkiväärikakun ihan omaksi ja perheen iloksi.

Parastahan leipominen on silloin, kun ei ”täydy” leipoa, vaan kun saa leipoa. Leipominen on mukavaa, luovaa käsillä tekemistä – juuri sellaista konkreettista puuhastelua, jota kaipaan kaikenlaisen ajatuksellisen, teoreettisen pyörittelyn vastapainoksi.

Leipominen on oikeasti terapiaa: se vie huomion, houkuttelee keskittymään ja olemaan hetkessä, rentouttaa ja rauhoittaa.

 

Ja se tuoksu! Ihanat aromit leijuvat keittiöön viimeistään siinä vaiheessa, kun leipomukset ovat uunissa. Siinä ei kukaan voi olla kiukkuinen tai kärttyisä. Taikinaterapia auttaa ainakin itseäni kummasti, jos jokin asia tympii. Leipominen on minulle välittämistä ja rakkauden teko, jolla on helppo ilahduttaa myös muita, useimmiten miestä ja lapsia.

 

Mutta nyt siihen inkiväärikakkuun. Inkivääri ei ole koskaan ollut suosikkimausteeni, mutta tämä kakku on niin mehevä, että se vei kieleni. Myös mausteinen tuoksu on huumaava.

Kakkuidea syntyi, kun hankin silkasta uteliaisuudesta pehmeitä, kristallisoituja inkiväärinpaloja. Palat on päällystetty ruokosokerilla, joka tasapainottaa inkiväärin voimakasta makua. Ne olivat kuitenkin sellaisenaan omaan makuuni turhan tujuja, suorastaan tulisen makuisia, joten päätin upottaa niitä kakkutaikinaan.

 

Kakun alkuperäinen ohje löytyi googlailemalla. Suurin osa löytämistäni ohjeista sisälsi kuivattua, jauhettua inkivääriä. Luulen, että tämän kakun mehevyyden salaisuus on juuri siinä, että siihen käytetään jauhetun inkiväärin sijaan pehmeitä inkiväärinpaloja.

 

Olen leiponut inkiväärikakun hieman mukaeltuna nyt muutaman kerran. Se on helppo ja nopea pyöräyttää. Kärsivällisyyttä vaatii lähinnä inkiväärien leikkeleminen.

 

Ensimmäisellä kerralla inkiväärin palaset jäivät vähän liian isoiksi ja kaikki painuivat kakun pohjalle. Seuraavalla kerralla palastelin ne pienemmiksi ja nypin vielä sormin minikokoisiksi. Näin ne pysyivät paistamisen aikana tasaisesti taikinassa.

 

 

Inkiväärikakun ohje:

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl kanelia

0,5 tl neilikkaa

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

1 muna

2,5 dl maitoa

100 g voita

1,5 dl siirappia

 

1,25 dl sokeria

5-7 kpl sormenpään kokoisia kuivattuja, sokeroituja inkiväärinpaloja ohuiksi suikaloituna

1 tl vehnäjauhoja palojen joukkoon

 

* Lämmitä uuni 160-asteiseksi. Vuoraa 1-1,5 litran vetoinen leipävuoka leivinpaperilla.

* Sulata voi mikrossa. Sekoita joukkoon sokeri ja siirappi.

* Lisää muna hyvin sekoittaen. Vatkaa joukkoon maito.

* Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää nesteiden joukkoon. Sekoita hyvin, mutta älä vaivaa.

* Pilko inkiväärinpalat pieniksi siivuiksi ja pyöräytä vehnäjauhoissa. Kääntele palat taikinaan.

 

* Kaada taikina vuokaan. Paista kakkua n. 60-70 minuuttia uunin alaosassa. Kokeile kypsyyttä tikulla, veitsellä tai haarukalla. Kakku on valmis, kun tikkuun ei tartu raakaa taikinaa. Älä paista kakkua liikaa, ettei se kuivu. Jos kakku alkaa tummua liikaa pinnasta ennen kypsymistä, peitä se leivinpaperilla tai foliolla.

* Anna kakun vetäytyä vartin verran. Kumoa kakku vuoasta ja anna jäähtyä leivinpaperilla suojattuna.

 

Kakku maistuu herkulliselta heti uunituoreena, mutta sen voi myös antaa maustua pari päivää leivinpaperiin ja kelmuun käärittynä.

 

 

 

Olen iloinen, jos jaat postauksen ystävillesi tai muille aiheesta kiinnostuneille. Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *