Ihana alppiruusu kukkii pihassa. Tunnetko tämän kestävän lajikkeen?

Odotukseni on palkittu: alppiruusu kukkii pihassa! Huomasin ensimmäiset nuput viikko, pari sitten. Siitä lähtien olen seurannut nuppujen kehittymistä ja aukeamista sydän sykkyrällä. Käyn monta kertaa päivässä kuikuilemassa, miltä nuput nyt näyttävät ja mitä kukinnalle kuuluu. Kukat ovat ihastuttavan näköisiä kaikissa vaiheissaan.

Kukinnan odottaminen ja seuraaminen on aina yhtä kutkuttavaa ja jännittävää. Alppiruusujen kukkiminen ei nimittäin ole satavarmaa, sillä ne saattavat pitää kukinnassa välivuoden, jopa kaksi. Toissa vuonna kävi juuri niin, ja tuli alppiruusujen osalta ankea alkukesä. Varsinkin, jos pensas on vielä nuori, se saattaa kasvattaa enemmän juuristoa kuin maanpäällistä varsistoa.

suomalainen lajike kestää

Etupihallamme, suoraan keittiön ikkunan edessä on kaksi erilaista alppiruusupensasta, jotka istutin varjoyrttien ja pikkutalvioiden seuraksi kuutisen vuotta sitten. Molemmat ovat suomalaisia lajikkeita. Ensimmäisenä tai ensimmäisinä vuosina ne kukkivat muistaakseni hyvin niukasti, jos ollenkaan.

Sittemmin varsinkin toinen pensaista, Helsinki University, on kukkinut vuosi vuodelta upeammin. Kukat ovat hempeän vaaleanpunaisia ja niissä on tumma täpläkuvio. Lajikkeen kehutaan olevan erittäin kestävä, ja sitä se todella tuntuu olevan. Pensas kasvaa pyöreään muotoon, kuulemani mukaan noin puolentoista metrin korkuiseksi kymmenessä vuodessa.

Toinen pensaista, St. Michel eli suomalaisittain Mikkeli, sen sijaan kukkii edelleen vähänlaisesti. Kukkia tulee yleensä vain muutamia, mutta ne ovat sitäkin kauniimpia. Nuput aukeavat suurikokoisiksi, vaaleiksi kukiksi, joiden vaaleanpunainen sävy muuttuu vähitellen puhtaan valkoiseksi.

Luin, että lajike on nuorena laiska kukkija mutta innostuu vanhemmiten kukkimaan runsaammin. Mikkelin pitäisi kasvaa kymmenessä vuodessa lähes kaksimetriseksi ja jatkaa kasvua vielä siitäkin korkeammaksi. Pensas on jo nyt venähtänyt selvästi pidemmäksi kuin kaverinsa Helsinki University.

kukkimisrytmissä on eroja

Juuri nyt Helsinki University on täynnä suloisia nuppuja, joista osa on puhjennut kukkaan, osa on puhkeamaisillaan. Niukemmin kukkiva Mikkeli puhkeaa kukkaan yleensä vähän myöhemmin. Muutamat nuput ovat vielä aivan supussa.

Eri alppiruusulajikkeet kukkivat vähän eri rytmissä. Kun istuttaa erilaisia lajikkeita vierekkäin, saa nauttia pidemmästä kukinta-ajasta. Muutenkin alppiruusuja kannattaa yhdistää ryhmäksi, jos vain tilaa on, sillä ne viihtyvät toinen toistensa seurassa. Myös havukasvit ovat alppiruusuille sopivia kavereita.

Sen jälkeen, kun alppiruusut kotiutuivat kasvupaikkaansa, niiden hoitaminen on mielestäni ollut helppoa. Tärkeää on, että niillä on tuulensuojainen, vaihtelvasti varjoinen ja aurinkoinen paikka, maa on ilmavaa eikä kasvupaikka ole jatkuvasti märkä.

Alppiruusujen avautuminen on tuskastuttavan hidasta seurattavaa. Tuntuu, että päivässä tapahtuu vain pienenpieniä edistysaskeleita, kunnes kukat yhtäkkiä poksahtavat auki.

Tänä kesänä olen ollut normaaliakin kärsimättömämpi. Toivoin, että alppiruusut, tai edes toinen niistä, ehtisi kukkia ennen kuin lähden reissuun. Luulen, että kotiin jääjät eivät osaa arvostaa kauniita kukkia yhtä paljon kuin minä.

Mutta hyvin kävi, ja pääsin näkemään upeat kukat. Ja jos vielä paremmin käy, hitaampi Mikkeli tervehtii minua kukkimalla sitten, kun palaan kotiin.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.