Syksy, varsinkin alkusyksy, on ihana vuodenaika ulkoiluun ja retkeilyyn! Kyllähän me miehen kanssa reippailemme läpi vuoden, mutta syksy sopii siihen erityisen hyvin. On raikasta ja kaunista, ei ole liian kuuma eikä liian kylmä, on helppo hengittää, aurinko tuntuu lempeältä ja luonto on tulvillaan upeita värejä ja ruskean eri sävyjä.
Tykkäämme tehdä lyhyitä puolen päivän tai päivän retkiä uusiin maisemiin. Upeita meille uusia ulkoilukohteita löytyykin kaiken aikaa, myös ihan kodin ja kotikaupungin läheltä. Välillä suhautamme viikonloppulomalle vähän kauemmas ja pakkaamme aina ulkoilukamat mukaan.
Haluan vinkata teille kolme kivaa kohdetta tältä syksyltä. Kaikki kolme ovat häikäisevän kauniita, kallioisia ja merellisiä paikkoja ja helposti saavutettavissa pääkaupunkiseudulta. Niihin on mukava suunnata kävelylle tai viikonloppuretkelle.
Kopparnäs
Inkoon kunnassa sijaitseva Kopparnäs on oivallinen päiväretkikohde. Helsingistä on Kopparnäsiin noin 50 kilometriä, Espoosta alle 40 kilometriä Helsinki-Hanko tietä pitkin.
Poikkesimme Kopparnäsiin aurinkoisena syyskuun lauantaina, kun olimme matkalla mökille Inkooseen. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että tajusimme vasta nyt tämän elämyksellisen upean paikan olemassaolon. Lähelle on joskus vaikea nähdä.
Kopparnäsiä leimaavat hienot kalliot, joilta avautuu näköala merelle ja saaristoon. Kalliot olivat auringonpaisteessa ihanan lämpimiä vielä näin syksylläkin. Täällä voi katsella kaukaiseen horisonttiin, kuunnella rauhoittavaa aaltojen kohinaa ja tuntea nenässä suolaisen meriveden tuoksun.
Kallioalueiden lomassa on metsää, niittyä, suota sekä peltoja. Alueella on myös luontopolku, näköalapaikkoja, hiekka- ja kivikkoranta, linnustonsuojelualue ja lintutorni. Käytettävissä on lisäksi grillauskatoksia ja saniteettitiloja. Parkkipaikat ovat lähellä rantaa ja keittokatoksia.
Manneralueen kaakkoisimmassa kulmassa sijaitsevan Klobbackan niemen ympäri kulkee mukava merkitty reitti avokallioilla ja juurakkoisella metsäpolulla. Reitti on hyvässä kunnossa, joten pärjäsimme mainiosti lenkkareilla. Kosteammalla säällä rantakalliot ja -kivet ovat varmasti liukkaita ja jalkaan kannattaa laittaa hyvät, pitäväpohjaiset jalkineet.
Kopparnäs on osa Kopparnäs-Störsvikin virkistys- ja luonnonsuojelualuetta, jota hallitsevat nykyään Uudenmaan virkistysalueyhdistys, Uuvi ja Metsähallitus. Alueella on kokonaisuudessaan lähes 800 hehtaaria maata ja yli 15 km rakentamatonta rantaviivaa, joten retkeiltävää riittää. Rannansuuntaista kävelypolkua on yli viisi kilometriä ja avokallioilla on komeita näköalapaikkoja. Sipoon alueella sijaitsevan Störsvikin jätimme tutkittavaksi toiseen kertaan.
Kuulemani mukaan tässä paratiisissa luikertelee myös käärmeitä, mutta me emme törmänneet yhteenkään. Ehkä oli jo liian kylmä keli. Hyvä niin, sillä muuten olisin saattanut juosta kirkuen karkuun.
Porkkalanniemi
Kirkkonummella sijaitsevalla Porkkalanniemi on ollut kohdelistallamme jo pitkään, mutta sinne meneminen oli vain jostain syystä viivästynyt. Kuvittelimme paikan jotenkin vaikeakulkuisemmaksi ja karummaksi kuin mitä se on. Todellisuudessa Porkkalanniemi on huikea! Olin aivan myyty, kun tallustimme komeilla kalliorannoilla ja mäntymetsässä ja ihastelimme mykistäviä merinäköaloja.
Helsingistä Porkkalaan ajaa omalla autolla tunnissa, mutta perille pääsee myös linja-autolla. Kaunis, kapea ja mutkainen tie näytti olevan myös pyöräilijöiden suosiossa.
Merkittyjä reittejä on muutamia. Ne ovat hyväkuntoisia ja sopivat mainiosti kaltaisillemme päiväretkeilijälle. Esimerkiksi Porkkalan portin pysäköintipaikalta lähtevän helppokulkuisen Pampskatanin reitin kiersimme alle tunnissa. Porkkalanniemi on pääosin luonnonsuojelualuetta, joten merkityillä reiteillä on syytä pysyä mahdollisimman hyvin. Se ei aina ole ihan helppoa, kun upeat näkymät houkuttelevat tutustumaan lähemmin ja poikkeamaan reitiltä.
Porkkalanniemi sijaitsee Suomenlahden kapeimmassa kohdassa. Viron pohjoisrannikolle on Porkkalan kärjestä vain 36 kilometriä. Niemi on lintuharrastajan paratiisi, ja täällä on etenkin keväisin ja syksyisin valtavasti lintuja. Niemen kärjessä on myös uimapaikka, jota katselin kaihoten. Sinne haluan ehdottomasti ensi kesänä. Tällä kerralla meillä ei ollut uikkareita mukana.
Ruissalon Kuuvannokka
Ihastuimme viime syksynä Ruissalon tammimetsiköihin ja päätimme palata saarelle uudestaan viikonloppulomalle. Saarella on paljon hyvin hoidettuja polkuja ja reittejä, joita kaikkia emme ehtineet edellisellä Ruissalon reissullamme tutkia. Täällä on myös mainioita pyöräilyreittejä ja hetken jo harkitsimme, pakkaisimmeko pyörät mukaan. Se jäi kuitenkin kiireisen lähdön tiimellyksessä tekemättä. Ehkä sitten ensi kerralla.
Huikeimman elämyksen meille tarjosi tällä kerralla Kuuvannokka. Se on niemi, joka kurottelee kauimmaksi Airiston selälle. Kuuvaan on matkaa Turun keskustasta vajaat 15 kilometriä, ja sinne pääsee oman auton lisäksi myös paikallisbussilla. Me kävelimme sinne kaunista luontopolkua pitkin majoituspaikastamme Ruissalon kylpylästä. Taivallettavaa oli yhteen suuntaan nelisen kilometriä ja matka hurahti vaihtelevassa maastossa kuin huomaamatta.
Kun saavuimme perille niemennokkaan, silmiemme eteen aukesi suorastaan satumainen näky. Koko kallioranta oli kietoutunut sumuharsoon, jonka takaa merta tuskin näkyi. Hitaasti sumun keskeltä lipui näkyviin purjevene kuin aavelaiva, jonka pystyimme juuri ja juuri erottamaan. Jäimme haltioituneina ihastelemaan näkymää ja kiertelemään kallioille.
Kirkkaalla kelillä Kuuvannokasta aukeaa avarat ja hienot maisemat Saaristomeren Airistolle. Nokasta voi katsella ohi lipuvia veneitä ja Turku–Tukholma-väliä kulkevia laivoja. Kesällä kalliolla viihtyvät auringonottajat ja piknik-porukat, ja näytti siellä nytkin olevan muutama porukka eväineen. Näin syksyllä kannattaa muuten muistaa, että kalliot voivat olla petollisen liukkaat.
Bongasimme myös hääparin, joka oli valinnut kuvauspaikakseen kauniin Kuuvannokan. He saivat tässä sumuisen hämyisessä tunnelmassa varmasti ikimuistoisen upeita kuvia.
Syksy taitaa olla myös meidän suosikkiaikaa retkeilyyn. Mainitsemiesi hyvien puolien lisäksi myös hyttysten puuttuminen on erityisesti mukavaa. Porkkalanniemestä mekin pidämme, ja Ruissalossa tuli Turussa asuessa käytyä usein. Kopparnäs sen sijaan on itselleni vieras, täytyy pitää kohde mielessä tulevia retkiä suunnitellessa!
Totta puhut. Nyt vasta tajuankin, että eivätpä ole hyttyset tai muutkaan pörriäiset kiusanneet viime aikoina. Käykää ihmeessä Kopparnäsissä, se on kyllä tutustumisen arvoinen paikka.
Mukavaa syksyn jatkoa!