Miksi blogini nimeksi tuli Hymyilevä koti?

Hupsista heijaa, sattuipa kiva yllätys! Menin tiistaina kurkkimaan Blogit.fi-portaaliin ja huomasin, että Hymyilevä koti oli kivunnut Suomen ”virallisella” blogilistalla sijalle 19 koti- ja sisustusaiheisten blogien luokassa.

Aiemmin keikuin sijalla 25, mikä sekin on itselleni todella iso ja iloinen saavutus. Viime vuonna olin vielä jossakin 65. sijan paikkeilla ja silloin kun aloitin, en edes tiedä, monesko sadas blogini oli… Olen superiloinen siitä, että juttujani luetaan ja että myös sinä olet löytänyt tiesi tänne! Tuli taas lisää motivaatiota kirjoitella, kuvailla ja postailla.

Tuo Blogit.fi-portaali pitää kerran viikossa päivittyvää listaa Suomen suosituimmista blogeista, joten ensi viikolla sijoitukseni voi olla taas jotain ihan muuta. Portaalissa on noin 6 000 blogia, joten luettavaa löytyy joka makuun. Koen, että noin isossa joukossa on kunnia tulla listatuksi top 20:een. Se on itse asiassa ollut salainen haaveeni jo jonkin aikaa.

Tässä yhteydessä on ehkä hyvä hetki kertoa, mistä blogini nimi Hymyilevä koti tulee. En muistaakseni ole kertonut sitä aiemmin?

Perustin Hymyilevän kodin neljä ja puoli vuotta sitten syksyllä 2016. Sisustusmakuni ja -tyylini oli siihen asti ollut aivan erilainen kuin nykyään. Tai jos tarkemmin ajattelee, sisutusmakua ei oikeastaan edes ollut. Kotimme oli täynnä sekalaisia, elämän varrella mukaan tarttuneita huonekaluja, mattoja, verhoja ja valaisimia. Mitään yhtenäistä linjaa ei ollut, eikä mikään oikein sopinut minkään kanssa yhteen.

Olohuoneessamme oli muhkea, ruskea sohva, vaalea beige puuvillamatto (no, se oli ihan mukiinmenevä), kirsikan värinen sohvapöytä, tv-taso ja lipastoja, tummanruskea lattiavalaisin ja oranssi-musta-valkoiset verhot. Seinät olivat hiekanruskeat. Saatko mielikuvan silmiesi eteen? Aika vahvoja ja tummia värejä siis.

Kyllästyin ruskeaan, tunkkaiseen järkälesohvaan ja halusin vaihtaa sen väriltään ja malliltaan keveämpään. No, pelkkä sohvanvaihto ei riittänyt. Homma lähti lapasesta ja päätimme vaihtaa muutkin olohuoneen kalusteet, maton ja valaisimet.

Kun olimme myyneet vanhat kalusteet ja huone oli tyhjä, mietimme, miksi emme samalla maalaisi seiniä. Ei muuta kuin maalikauppaan, ja sudimme seinät vaaleanharmaiksi. Entäpä kellastunut parketti? Sille tilasimme hionnan ja valkokuultolakkauksen. En ollut ikinä sisustanut kotia kunnolla, joten ajattelin, että säästyneillä rahoilla voin nyt laittaa kerralla kaiken kuntoon hyvillä mielin. Vähitellen remontti laajeni muihinkin huoneisiin. Ison osan teimme miehen kanssa itse.

Ja mitä tästä seurasi? Aiemmin tummilla sävyillä täytetty kotimme muuttui vaaleammaksi, avarammaksi, raikkaammaksi – sellaiseksi, jossa oikeasti viihdyn. Valoa tulvi sisään vaaleiden verhojen lomasta, sisustus sointui yhteen ja koti näytti harmoniselta. Tuntui siltä kuin koko koti olisi alkanut hymyillä. Ja kun kotona on hyvä olla, itseäkin hymyilyttää. Siitä syntyi blogini nimi.

Valmista ei tietenkään tullut kerralla, vaan sisustaminen on prosessi, joka etenee pala palalta. Eikä valmista tule ehkä koskaan, koska aina tulee uusia ideoita ja isompaa tai pienempää säätöä.

Päätin perustaa blogin aluksi ihan vain siksi, että sain sisustuskärpäsen pureman. Olin itse saanut hyviä vinkkejä sisustusblogeista ja ajattelin, että voin yhtä hyvin jakaa omiani muille. Jos vaikka joku saisi joskus idean tai innostusta pähkäilyistäni.

Sisusteluhan on loppujen lopuksi paljolti ongelmien ratkomista: Mistä löytyisi sopiva sohvapöytä? Millainen matto keittiönpöydän alle? Millä sävyllä maalaisin makuuhuoneen seinät? Miten raikastaa kylppäri edullisesti? Kuinka sauna vahataan vaaleammaksi tai uudistetaan vessa kaakelimaalilla? Pikkuhiljaa tavoitteet ja innostukseni kasvoivat. Ostin muun muassa kameran ja halusin opetella kuvaamaan.

Välillä yllätyn siitä, mitkä aiheet teitä inspiroivat. Usein eniten lukijoita saavat remonttipostaukset, toisinaan tuikitavalliset arjen asiat. Viime viikolla postaamani juttu mattojen lumipesusta – jonka tein muuten hetken mielijohteesta – osoittautui paljon kiinnostavammaksi kuin ikinä osasin arvata. Se aiheutti varsinaisen lukijaryntäyksen. Moni kertoi unohtaneensa kokonaan mahdollisuuden pestä mattoja lumessa, vaikka sitä oli harrastettu lapsuudenkodissa, ja kiitteli muistuttamisesta. Kiva, jos saatoin antaa hyödyllisen vinkin.

Nyt lämpötila on täällä plussan puolella ja lumi sulaa, joten lumipesun joutuu unohtamaan. Toivottavasti tulee vielä pakkasta ja lisää lunta.

Kiitos, kun luet blogiani!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *