Verhojen valinta ei ole maailman helpointa hommaa. Nyt meillä on kuitenkin olohuoneessa – ja keittiössä ja työhuoneessa – verhot, joihin olen aika lailla tyytyväinen.
Mutta… Yksi asia vaivasi: olohuoneen verhotanko oli liian lyhyt, vain ikkunan levyinen. Verhot roikkuivat auki ollessaankin ikkunoiden edessä, estivät valon kulkua ja pienensivät ikkunoita.
Olohuoneemme ikkunaseinällä on yksi iso ikkuna ja sen vieressä terassin ovi, jossa myös on ikkuna. Kaunista, modernia, tarpeeksi pitkää verhotankoa, joka ulottuisi 3,8 metrin leveyteen, oli haastavaa löytää. Siksi olin vuosia sitten muuttohässäkässä ostanut liian kapean, vain nippanappa ikkunoiden levyisen tangon.
Siihen se sitten oli jäänyt, tai unohtunut. Verhotangon vaihtaminen kun vaatii seinien porailua, enkä ihan hirveästi innostu uusien reikien tekemisestä.
Viime viikolla päätin, että nyt on saatava lisää kevätvaloa sisään. Halusin sen verran reilun verhotangon, että se ulottuu ikkunoita leveämmälle, lähes koko seinän leveydelle, ja verhot voi vetää kunnolla sivuun. Valo pääsee paremmin sisään ja ikkunoista tulee isomman oloiset.
Sopiva, riittävän pitkä verhotanko löytyi pienen etsiskelyn jälkeen Ikeasta. Tidpunkt-verhotanko on konstailematon ja kätevä, sen pituutta on helppo säätää ikkunan koon mukaan ja myös syvyys on säädettävissä eli verhot voi ripustaa halutulle etäisyydelle seinästä. Teräksen värinen moderni tanko sopii hyvin olohuoneemme harmaa-valkoiseen väritykseen.
Tykkään tässä verhotangossa myös siitä, ettei tangossa ole mitään tököttävää päätä tai päätynuppia, vaan se kaartuu päädyissä kauniisti seinään kiinni. Verhotkin siis kaartuvat kohti seinää. Saimme vihdoin rumat, ikkunan vieressä nurkassa kulkevat patteriputket piiloon verhojen taakse.
Mies ei ensin käsittänyt, mitä väliä on verhotankojen pituudella ja miksi pitäisi asentaa uusi tanko muutaman kymmenen lisäsentin takia. Hän auttaa kuitenkin ystävällisesti aina, kun saan jonkin sisustukseen liittyvän päähänpiston, ja asensi nytkin uuden verhotangon sujuvasti paikoilleen.
Pientä säätöä tosin piti tehdä, kun kipsilevyn takana oli eristeenä villaa, eikä kipsilevyruuvin ankkuri auennut. Vähäisellä remppakokemuksellani voin todeta, että on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että jotakin pientä vastusta tulee… Kun homma oli valmis, mies(kin) myönsi, että ”nyt näyttää paljon paremmalta”.
Samassa rytäkässä päästin verhojen alakäänteen auki, sillä halusin verhoista lattiaa viistävät. Onneksi olin lyhentänyt verhot silitysnauhalla, joten pidentäminen oli helppo homma ja sujui parissa minuutissa.
Ylipitkiä verhoja näkyy nykyään paljon, ja itsekin tykkään niistä. Ylipitkät, laskeutuvasta kankaasta tehdyt verhot ovat näyttävät ja veistokselliset ja sopivat mielestäni erityisen hyvin juuri olohuoneeseen. Eiväthän ne kaikkein käytännöllisimmät ole – alareuna saattaa pölyyntyä ja likaantua ja lattiaa siivotessa verhoja joutuu nostelemaan tieltä pois – mutta kaikkea ei saa kerralla.
Tervetuloa kevät ja kesä, valo saa tulvia sisään!
**
Olen iloinen, jos jaat postauksen ystävillesi tai muille aiheesta kiinnostuneille. Kiitos!
Hyvä homma tuo tangon vaihto. Näyttää paljon rauhallisemmalta nyt!
Itse ostin vuosia sitten Hemtexistä mallin, jonka sai niin pitkäksi kuin tarvitsi vain yhdistelemällä tankoja. Meillä olkkarin ikkunaseinä on 4 m pitkä, joten aikamoinen vaatimus tangolta 🙂
Kaunista viikonloppua sinulle <3
Kiitos, Satu! Leveitä ikkunaseiniä tuntuu olevan monella, mutta silti suurin osa verhotangoista näyttää kaupoissa olevan lyhyitä – tai sitten semmoisia koristeellisia ja koukeroisia, joista en itse kauheasti tykkää. Meilläkin on tuo olohuoneen seinä melkein neljä metriä. Keittiön kapoiseen ikkunaan löytyy paljon helpommin vaihtoehtoja.
Mukavaa viikonloppua ja iloista vappua!