Miten meni keittiöremontti? Hyvät ja huonot valinnat

Seinänaapurimme on tehnyt tämän viikon keittiöremonttia, mitä en ole voinut näin etätöissä olla huomaamatta.

Odotan innolla, että heidän keittiönsä valmistuu – en vain metelin loppumisen takia, vaan siksi, että voin hyvin kuvitella, kuinka ihanalta uusi keittiö tuntuu. Omasta keittiörempastamme on kulunut kaksi vuotta ja muistan vieläkin sen uutuudenviehätyksen ja hykerryttävän tunteen, kun pörräsin uudessa keittiössä.

Keittiön suunnitteleminen oli kivaa, mutta stressiä aiheuttivat lukuisat valinnat. Oli vaikeaa tehdä valintoja, joista ei ollut aiempaa kokemusta. Millaiset kaapistot, tasot, välitilat, vetimet? Entä allas ja hana? Valaisimet, pistorasiat? Kodinkoneet? Näkyvätkö sormenjäljet ovissa? Naarmuuntuuko allas? Onko taso helppo puhdistaa?

Keittiön remontoiminen on sen verran kallista ja valintojen kanssa on elettävä niin monta vuotta, ettei virhevalintoja haluaisi tehdä. Takaraivossa jyskyttää vielä budjetti, jonka puitteissa pitäisi pysyä.

Valinnat testataan toden teolla käytännössä. Nyt, kun olen käyttänyt uutta keittiötämme hyvän tovin, on sopiva aika summata rempan valinnat. Tässä joitakin nappiin osuneita valintoja – monet niistä voisin valita uudestaankin, jos nyt teettäisimme uuden keittiön.

Yläkaapit

Haaveilin hetken aikaa siitä, että meille ei tulisi lainkaan yläkaappeja, jolloin keittiö jäisi avarammaksi. Onneksi järki voitti! Tarvitsemme todellakin yläkaapit, sillä kaikki tavarat ja ruoat eivät olisi mitenkään mahtuneet alakaappeihin (vaikka tyhjensin entisistä kaapeista valtavasti vanhaa roinaa).

Olen aika varma, että ilman yläkaappeja tasoilla lojuisi paljon nykyistä enemmän tavaraa, ja sitä en halua. Keittiö näyttää sitä siistimmältä, mitä vähemmän tavaraa on tasoilla.

Matat valkoiset kaapinovet

Kaappeihin liittyvä kriittinen kysymys oli, millaiset kaapinovet. Valitsimme maalatun, matan mdf -ovimallin. Kiiltävää en halunnut ja olen edelleen samaa mieltä. Sormenjälkien näkyvyydestä kysellään aina, ja oma kokemukseni on se, että matassa ovessa jäljet eivät juuri näy, ainakaan meillä. Sormenjäljet pistävät silmään lähinnä silloin, kun aurinko paistaa suoraan oviin.

Väri oli helppo valinta. Halusimme keittiöstä valkoisen, koska se on kevyt, raikas, valoisa ja ajaton.

Sittenkin vetimet

Käytännölliseksi ovat osoittautuneet myös lankavetimet, vaikka vetimettömät ovet houkuttelivatkin aluksi. Kaapinovet ja laatikot saa helposti ja siististi auki vähän likaisemmillakin käsillä ilman, että ne ovat heti tahroja täynnä. Kromin värisessä vetimessä lika ei paista samalla tavalla kuin valkoisessa ovessa.

Huoleton laminaattitaso

Epäröin hieman laminaattitason valitsemista, koska minulla ei ollut tästä materiaalista mitään kokemusta. Vanhassa keittiössämme oli kestävä mutta raskas graniittitaso ja tuntui, että halusin vaihteeksi jotakin kevyemmän näköistä. Toki myös hinta vaikutti.

Laminaattitaso on osoittautunut hyvännäköiseksi ja helppohoitoiseksi. Se on helppo pyyhkäistä puhtaaksi peruspuhdistusaineella eikä se kilise ja kolise samalla tavalla kuin kivi. Tummahko, eläväpintainen väri on armollinen tahrojen suhteen. Muutenkin tykkään kiveä jäljittelevästä mallista ja etenkin tästä ohuemmasta versiosta.

Mutkaton  alumiinilevy välitilassa

Välitilan materiaali oli hirveän vaikeaa valita. Kaiken pähkäilyn jälkeen välitilaan asennettiin kiiltävän valkoinen Alumocci-levy: komposiittilevy, jonka molemmin puolin on alumiinikerros.

Olen ollut tyytyväinen siihen, että välitila on yksinkertainen ja eleetön. Levyssä on sileä pinta, joka on todella helppo pyyhkäistä ja pitää puhtaana.

Se, mitä emme huomioineet, on tason värin heijastuminen välitilaan. Vaikka levy on valkoinen, harmaa taso saa sen toisinaan taittamaan sinertävän harmaaseen. Onko se hyvä vai huono asia? Makuasia, sanoisin. Itseäni ei haittaa, vaikkei välitila olekaan vitivalkoinen kuten suunnitelmassa näytti. Siihen piti vain ensin tottua.

Musta komposiittiallas

Olin jo ennen keittiöremonttia ihastunut mustaan komposiittialtaaseen, joten en edes harkinnut teräsallasta.

Komposiittiallas on osoittautunut käytännölliseksi ja onhan se myös tyylikäs. Allas kestää kulutusta ja kuumuutta ja musta väri piilottaa esimerkiksi teevärjäytymät. Välillä hämmästyn, miten paljon teenväriä tarttuu sieneen tai liinaan allasta puhdistaessani, vaikka altaan pohjalta en ole väriä huomannut. Toisaalta, maitoroiskeet ja muu valkoinen lika näkyvät armottomasti.

Luin jostakin, että komposiittiallas kolhiintuu helposti. Sitä on vaikea uskoa. Meidän altaassamme ei näy kolhun kolhua, vaikka olemme käyttäneet sitä kaksi vuotta sen suuremmin varomatta. Allas ei myöskään naarmuunnu kokemukseni mukaan yhtä helposti kuin teräsallas, jollainen meillä oli vanhassa keittiössä.

Altaan iso koko on ollut arjessa iso plussa. Kattilat, pannut, leikkuulaudat ja uunipellit on helppo pestä laajassa ja syvässä altaassa. Altaan reunassa oleva pieni kaatoallas on ollut näppärä ja tarpeellinen silloin, kun isomman altaan puolella on astioita likoamassa.

Ainoa miinus on se, että altaan design-sihdistä irtosi kansi. Uuden sihdin hankkiminen on ollut to do -listallani, mutta vielä en ole sitä muistanut hoitaa, koska sihti näyttää toimivan jotenkuten ilmankin.

Korkea, kaareva hana

Pyöreälinjainen, C-juoksuputkella varustettu hana sopii edelleen mukavasti kulmikkaan komposiittialtaan pariksi. Hanassa ei ole mitään kummempia kikkailuja, kullanväriä tai muuta erityistä. Se on simppeli perushana ja hyvä sellainen, tanskalaista muotoilua ja laatua, eikä siinä ole ilmennyt mitään puutteita. Korkean hanan alla on helppo huuhtoa ja tiskata astioita.

Led-valonauha

Olen superiloinen siitä, että keittiösuunnittelija ehdotti led-valonauhaa. Itse en olisi sellaista edes tajunnut pyytää. Välitilassa, kaappien alapuolella kulkeva led-valonauha valaisee hyvin työtasoa ja on myös aika tunnelmallinen silloin, kun keittiössä ei muuten ole valoja päällä. Jätän usein yhden valonauhan palamaan, kun emme ole kotona. Ledithän kuluttavat pihisti sähköä, joten niitä voi huoletta poltella.

Yksi led-valonauhoista alumiinilistoineen tipahti viime viikolla, kun siivoilin ja huitaisin listaa vauhdilla. Pelästyin, että nytkö se hajosi. Sain kuitenkin väkerrettyä listan ja nauhan takaisin paikoilleen. Jäin miettimään, miten helppoa tai vaikeaa valonauhan vaihtaminen mahtaa olla ja voiko sen tehdä itse vai pitääkö palkata sähköasentaja? Ikuisestihan eivät leditkään pala.

Mihin muuhun olen ollut tyytyväinen  tai tyytymätön?

Leveät laatikot ja kaapit ovat kauniita ja käytännöllisiä. Ilman kuivauskaappia en selviäisi. Kodinkoneet valitsisin uudestaankin kalusteisiin integroituina, ihan vain ulkonäöllisistä syistä. Induktioliesi on ollut aivan ihana, nopea, energiatehokas, turvallinen ja tyylikäs, enkä vaihtaisi sitä mihinkään muuhun lieteen.

Muistelen lämmöllä vanhaa keittiötämme, mutta en ikävöi. Olen vieläkin iloinen siitä, että saimme entisen keittiön kierrätettyä ja se sai uuden elämän.

Oikeastaan olen ollut tyytyväinen kaikkeen uudessa keittiössä. En keksi mitään, minkä haluaisin vaihtaa. Tietenkin, jos asuisin erilaisessa asunnossa, tila olisi erikokoinen tai -mallinen tai minulla olisi rajattomasti rahaa, valitsisin varmasti monessa asiassa toisin. Mutta tämä on juuri hyvä keittiö nykyisiin tarpeisiimme. Ehkä tässä on se syy, miksi kannatti turvautua keittiösuunnittelijan apuun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *