Helpot luottokukkani ja tämän kesän väriteema: valkoinen ja vaaleanpunainen

Ihana lämpö on hellinyt meitä jo viikon, ja olen päässyt lempipuuhaani: ostamaan ja istuttamaan kesäkukkia. Perennapenkit ovat kutakuinkin valmiit – vaikka ainahan niihinkin voi tehdä pientä säätöä – mutta ruukkuistutuksia on kiva vaihdella vuosittain.

Valitsen joka kesä väriteeman, jonka mukaan laittelen kukkia ruukkuihin ja amppeleihin. En tykkää valtavasta värikirjosta, vaan haluan, että samat värit toistuvat isoissa ruukuissa, pienissä ruukuissa ja amppeleissa niin etu- kuin takapihallakin. Meillä on pieni takapiha ja vielä pienempi etupiha, ja värien sekamelska tekisi niistä levottoman näköisiä.

Välillä teemani on ollut keltainen, valkoinen ja violetti, välillä sininen, punainen ja valkoinen. Valkoinen on raikkaana värinä lähes aina mukana, ja tänä vuonna päätin ottaa sen seuraksi vain vaaleanpunaisen. Valkoinen ja vaaleanpunainen vihreää vasten on yksinkertaisen kaunis, vähän hempeäkin yhdistelmä, josta tykkään todella paljon.

Etuoven pieleen ostin tänä kesänä amppelikasviksi valoa ja lämpöä rakastavan petunian. Petuniat tarvitsevat vähintään 5–6 tuntia auringonvaloa päivässä, joten toivotaan, että paistetta riittää. Tällä hetkellä ainakin vaikuttaa hyvältä, kun varjossakin on +25 astetta, vaikka on vasta toukokuu. Pikkuisen jännittää, kuinka petunia selviää hoidossani. Se kun tarvitsee tasaista kastelua, enkä itse ole niitä kaikkein jämpteimpiä kastelijoita.

En tiedä, miksi en ole aiemmin ostanut petuniaa. Ehkä valikoimaa on vain niin paljon, ettei kaikkea tule kokeiltua. Mutta nyt kokeilen valkoista petuniaa myös ruukussa etupihalla amppelin alapuolella. Istutin sen seuraksi vaaleanpunaisen neilikan ja muratin.

Muratti sopii valuvana, aina vihreänä kasvina ihanasti kesäkukkaistutuksiin muiden korkeampien kasvien seuraan. Siitä onkin tullut yksi luottokasveistani, jota minulla on ruukuissa lähes aina. Se ei kuulemma viihdy suorassa paahteessa ja sitä pitäisi kastella säännöllisesti, mutta meillä muratit ovat pärjänneet hyvin kaikenlaisissa olosuhteissa, varjossa, paahteessa, tuulessa, kosteudessa ja kuivuudessa.

”Löysin” neilikan viime kesänä. Se osoittautui käsittämättömän kestäväksi ja pitkään kukkivaksi kesäkukaksi, joka sinnitteli kukkivana terassillamme vielä ensilumen aikaan. Neilikka sietää paahdetta ja pientä kylmyyttä ja kukkii alkukesästä pitkälle syksyyn. Tykkään kerrannaisesta kukasta muutenkin, joten valkoiset neilikat pääsivät terassille ruukkuistutukseen vaaleanpunaisen pelargonian ja muratin kanssa.

Pelargoniaa pidin pitkään mummokukkana mutta nykyään tykkään tästä klassisen kauniista kukasta kovasti. Värivalikoima on herkullinen, ja pelargonit ovat neilikan ohella kestävimpiä kukkia, joita voi istuttaa pihalle. Tuntuu, että pelargonia kukkii koko kesän säästä riippumatta. Parhaiten se toki viihtyy aurinkoisella ja valoisalla paikalla. Ripottelin valkoisia ja vaaleanpunaisia pelargonioita tänä vuonna myös yksittäisiin ruukkuihin terassille.

Kesäkukat voivat hyvin, kun niitä muistaa kastella ja lannoittaa ja nyppii kuivat kukat pois. Erityisesti petunia tarvitsee runsaasti ravinteita, jotta se jaksaa kukkia ja kukoistaa. Koska olen välillä (usein) hajamielinen, enkä aina muista, mille kukille olen antanut lannoitetta ja koska viimeksi, valitsin helpomman tien: ostin pitkävaikutteista kasviravinnetta. Sitä kun ripottelee kukille kerran alkukesästä, voi olla loppukesän huoleti, sillä yksi lannoituskerta riittää koko kaudeksi.